Kohti tasapainoa

"Be the change that you want to see in the world." - Mahatma Gandhi En tiedä olenko ainut, kenellä ensimmäinen reagointi jouluajan mättöihin tuntuu olevan se kuuluisa kauhistuminen ja morkkis; "en halua edes ajatella, mitä olen syönyt kuluneen päivän aikana. Tai sanotaanko, että kolmen tai neljän päivän aikana." Kauhistuminen ja morkkis ovat onneksi olleet aina vain se ensireaktio, mutta esimerkiksi toissapäivänä itse törmäsin instagramissa tikiksen julkaisemaan kuvaan: "Ei ole väliä, mitä syöt joulun ja uuden vuoden välissä, vaan mitä syöt uuden vuoden ja joulun välissä". Mieleni valtasi helpotus, kun asia upposi kovaan pääkoppaani. Näinhän se asia on. Vaikka itselläni onkin asiat siinä mielessä hyvin, että en voi sietää jouluruokaa (paitsi karjalanpaistia, mutta joku fiksumpi joskus sanoi, ettei se kuulu jouluruokiin), joten sitä ei tule naamariin mätettyäkään. Kuitenkin suklaalle olen enemmän kuin perso, joten sitä on tullut nyt kolmisen, neli...

"Losing weight is hard. Being fat is hard. Pick your hard." Sokeutuminen itselle. Meikätyttö ansaitsisi tästä varmaan jonkin mitalin tai vähintään maisteritutkinnon. Kun kropassa tapahtuu muutoksia, etenkin, jos puhutaan lyhyestä ajanjaksosta, niin mieli ei oikein pysy siinä mukana. Ainakaan omalla kohdallani en ole onnistunut siinä kertaakaan. Ensimmäisen kerran radikaalisti minulle tuli lisää painoa, kun olin itse lopettanut uinnin vuoden 2009 kevään jälkeen. Itseasiassa siinäkin näen, että paino ei pudonnut ylleni kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan ne sen hetkiset ruokailutottumukset kerryttivät painoa pikku hiljaa. Tässä tapauksessa muutosta en nähnyt itse kirkkaasti, sillä en vieraillut puntarilla kovin usein ja vaatekauppoihin heikon itsetuntoni takia astuin ehkä kerran vuodessa, pakotettuna. Lopulta, kun minulla oli useammat farkut ratkennut aina samasta kohtaa reittä ja viimein, kun lempifarkkuni ratkesivat samasta kohdasta , mietin, että onhan se nyt helvet...

"I'm not fat. I'm just so freakin' sexy it overflows." 4.12. vaikutti lähes normaalilta maanantailta. Kello oli kuitenkin poikkeuksellisesti herättämässä minut jo seitsemän jälkeen ja siitähän sitä kelloa piti vielä pari kertaa torkuttaa, kun ylisuuret luomet tuntuivat entistä suuremmilta huonosti nukutun yön jälkeen. Lopulta sain kammettua itseni sängystä ja rutiinien mukaisesti kävin vessassa ja hampaiden pesulla, minkä jälkeen tavanomaisesti hyppäsin puntarille. Jep, ei viime aikojen "alin paino", muttei hirveän pahakaan. Maha murahti vaativasti ja katsoin sitä lähes pahoit televasti, ihan kun sillä olisi omakin elämä. Sinä aamuna en syönyt aamupalaa, mikä suututti. Kuitenkin halusin, että testi olisi mahdollisimman samanlainen alkuvuodesta. Taapersin lumessa (jep, sinä aamuna oli jopa lunta!) eteenpäin kohti liikuntakeskus Lehmusta ja ohitin kouluja, joihin oltiin ilmeisesti tuomassa sen päivän sapuskoja lapsille. Mun nenässä se ruuan haj...

"The greatest happiness is family happiness." Tämä kirjoitus on pääasiassa osoitettu vanhemmilleni. Ehkä tästä joku voi saada eväitä omaan vanhemmuuteensa tai sitten annan ääntä muillekin lapsille. Tai sitten tämä teksti tulee vain katoamaan bittiavaruuteen, mutta yksi asia on varmaa. Minun rakkaus perheeseeni ei katoa koskaan. Te teitte hyvin. Enemmän kuin hyvin. Sanon asian ääneen aivan liian harvoin, mutta olen teille niin paljosta kiitollinen. Itse näen, että kasvatuksella ja perheellä on iso rooli siinä, millaiseksi aikuiseksi ja ihmiseksi lapsi kasvaa. Itse pidän omasta itsestäni tänä päivänä paljon ja näen, että se on paljolti myös teidän ansiota. Te olette näyttäneet esimerkillänne, kuinka kohdella muita. Äiti, en tiedä ainuttakaan sinua kiltimpää ihmisolentoa. Olet aina valmis heti auttamaan ja huolehdit muista. Olet kuin lintuemo; hoivaava, mutta niin onnellinen, kun näit lapsesi lentävän omin siivin. Asetat muiden edun aina omasi edelle ja toivon, ett...

"Walking away is not the same as giving up . Sometimes the bravest thing you can do is to know when it's time for a change." Luopuminen ei ole luovuttamista. Luovuttamisen näkisin osaltaan epäonnistumisena. Seurausta siitä, kun valheellinen mieli ei näe muita vaihtoehtoja. Oikeasti meillä on aina muitakin vaihtoehtoja kuin luovuttaminen, mutta mieli kusettaa uskomaan toisin, mikä taas saa meidät takertumaan tähän helpoimpaan ratkaisumalliin. Helppoa en sano luovuttamisenkaan olevan, mutta useimmiten se on se helpoin vaihtoehto. Luopuminen on osa elämänkiertokulkua. Mitään ei voi saada, jos ei anna. Luopuminen jostakin vanhasta antaa tilaa uudelle. Luopuminenkin voi raastaa ja viiltää syvältä sisimmästä, mutta tilalle voi saada jotain parempaa. Tällaiselle jokseenkin konservatiiviselle, tapa-rikkaalle pumpukalle ja muistoja rakastavalle ihmiselle luopuminen on hirveää aivan joka kerta. Oli kyse sitten materiasta, tavasta, periaatteesta tai ihmissuhteesta. Va...

"You can't choose your potential, but you can choose to fulfill it." Mahaa turvottaa ja tuntuu, ettei ähkylle ole loppua. Itselläni suurin kehittymistä vaativa asia on yhä ravintopuoli. Vieläkin mentaliteettini on pysynyt siinä samana - mitään ravintoympyrästä kiistellyitä asioita en haluaisi jättää pois, mutta suhteista pitäisi löytää vielä joku kaunis päivä se itselleni paras ja toimivin yhdistelmä. Ravintopuoli on nyt kuitenkin paremmin hanskassa kuin koko kuluvana vuotena. Herkuttelen yhä silloin tällöin, mutta se ei ole todellakaan jokapäiväistä ja herkut ovat niin sanotusti järkevämpiä, jos niin voi sanoa. Kotiutumisen jälkeen olen ostanut tähän mennessä yhden karkkipussin itselleni. Intissä tuota tapahtui monesti viikossa. Syön enemmän kasviksia ja hedelmiä ja juon paljon vettä. Kaksi kuukautta olen saanut nyt olla kotona ja elämä on pyörinyt lähinnä töiden, kaverien näkemisen ja treenaamisen ympärillä. Unirytmi heittää viikoittain häränpyllyä, osa syyn...

"Mullon aina paljon sanottavaa, mut neki on vaan sanoja. Oon avoin mielen säästäni, avoimesti sekaisin päästäni." "Oot sä aina noin avoin?" kuulin monesti tämän vuoden ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana. Tuolloin kysyjällä oli usein toinen kulmakarva pystyssä tai muuten vain hämmentynyt ilme. Muutenkin tuona aikana, erityisesti ensimmäisen kahden kuukauden aikana, minun täytyi moneen otteeseen käydä omassa mielessäni läpi "millainen olen, mitä haluan, millainen haluan olla". Vastaava kysymysten ketju vain jatkui ja jatkui mielessäni, mutta kysymyksille ei tuntunut koskaan löytyvän loppua. Toisin sanoen, jouduin useasti perustelemaan itselleni omaa persoonaani vahvan kyseenalaistamisen takia. Kyseenalaistamisen, joka lähti lähinnä minusta itsestäni. Tänä vuonna olenkin oppinut, etten enää ikinä halua kyseenalaistaa omaa minuutta, omaa persoonaani (vrt. kyseenalaistaminen ja haastaminen - jälkimmäinen on mielestäni toisinaan hyvästä). Vastaus täm...

"Let go of who you think you need to be and just be who you actually are." Jos ajassa voisi matkustaa niin tällä hetkellä toivoisin, että minulla olisi kolme menopaluu-lippua. Kävisin juttelemassa pappani kanssa, jota en koskaan tavannut. Tutustuisin häneen ja kuuntelisin mielenkiinnolla ja suurin silmin, millaista hänen ajassaan oli elää. Hänelle minulla olisi niin paljon kysymyksiä elämästä. Toisen lipun käyttäisin siihen, että näkisin mummini vielä kerran. Halaisin häntä tiukasti ja kertoisin, kuinka paljon häntä rakastan ja että olen äärettömän kiitollinen, kun hän on ollut elämässäni niin suuressa roolissa ja on suurin esikuvani päättäväisine luonteineen. Viimeisellä, mutta ei vähäisimmällä, menopaluulla vierailisin teini-ikäisen itseni luona. Katsoisin itseäni silmiin ja kertoisin, että kaikki vielä helpottaa - se viha helpottaa vielä jonain päivänä. Viha itseäni ja muuta maailmaa kohtaan, joka tuohon aikaan oli ujuttautunut mieleeni kuin vieras loinen. Ke...

"The key to being happy is knowing you have the power to choose what to accept and what to let go." Ohi on ollut jo tovin. Koti. Sana kuulostaa niin uskomattomalta ja tuntuu vielä uskomattomammalle, kun tietää, ettei tarvitse sunnuntaisin eikä maanantaisin eikä ties milloin heittää reppua selkään ja nousta junan kyytiin määränpäänä Helsinki ja Öbis. Silti haikeus ja ikävä alkoivat kalvaa mieltä yllättävän pian, kun yhtälailla ei ollut mitään tietoa, milloin näkee taas ne kaikki ihmiset, joista tuli kuin toinen perhe, ja alkoihan se tulipatterikin noina kuukausina tuntua kuin toiselta kodilta. Ikävää sain lievitettyä tässä eräänä viikkona, kun kurvasin vapaapäivänä Vantaalle moikkailemaan kavereita. Päivät ovat menneet kotona vaihdellen nopeasta matelevaan. Oikein mitään järkevää en tunnu saavan aikaiseksi, kun vapaana hetkenä oma sänky on houkutellut milloin päiväunille ja milloin vain esimerkiksi lukemaan. Kodin sisustusteemaa ei tarvitse yhtä kauan hakea kuin tyh...

"Trust the process. Trust the life." Reilu kuukausi kirjoittelematta ja tämän kertaisen aiheen kirjoittaminen ylös on pyörinyt jo pidempään päässä, mutta kynnys kirjoittaa ja julkaista on ollut kovin suuri. Kirjoitan yleensäkin henkilökohtaisista asioista avoimesti, mutta silti tämä on ollut pitkään itselleni arka paikka. Yhäkään, armeijaan lähtemistä en kadu, enkä varmaan koskaan tule sitä katumaankaan. Kaikesta positiivisesta huolimatta sillä on ollut myös negatiivisia vaikutuksia omaan elämääni pitkällä juoksulla ja niistä suurimpia on kunnon rappeutuminen ja lihominen. Jälkimmäinen voi tehdä osalle toki hyvää, mutta itse olen lähes aina ollut pyöreä ja vähintäänkin keikkunut ylipainon ja "normipainon" (ah, sana, jota niin vihaan) harmailla alueilla. Joten minulle tuo kohonnut paino ei ole ollut mieluinen lisä ja huomaan sen omassa voinnissanikin. 2016 lokamarras ja 2017 touko Miten näin pääsi käymään? Tiedostan itse syyt varsin hyvin. S...

"These who fly solo have the strongest wings." Niin paljon kuin rakastankin olla ihmisten seurassa ja ihmisten kanssa, niin vähintään yhtä paljon rakastan olla ihan vain yksin. Uskoisin, että suuri osa muistakin kokee asian samalla tavalla, muuten tunnetta on vaikea selittää tai kirjoittaa niille, jotka eivät samoin koe. Itselläni muiden seurasta nauttiminen on vaihdellut jaksoittain läpi elämän ja vasta lukion loppuvuosina koen saaneeni siihen jonkin asteisen dynaamisen tasapainon, joka ikään kuin kelluu elämäntilanteiden mukana. Alakoulussa olin lapsille tyypilliseen tapaan jopa riippuvainenkin muiden seurasta. Toki yksinkin osasi olla, mutta silloin ei koskaan pysähtynyt ja vain ollut.  Muiden seura oli houkuttelevampaa kuin yksin olo. Ehkä toisten seuran kaipuun vuoksi yläasteen alku tuntui kuin kylmää vettä oltaisiin heitetty niskaan. Tai pikemminkin minut heitetty persniskaotteella kylmään veteen. Ensimmäisen vuoden jäin pitkälti...

"The body achieves what the mind believes." Mene ja tiedä, miten jostakin mittaustavasta tai testauksesta voi tulla niin suuri mörkö. Mörkö, jonka haluaisi tukehduttaa, kolkata lapiolla ja haudata mielen syvimpään kolkkaan. Fit-lehdet ja kofeiini ovat pelastaneet monta iltaa Toisaalta, ymmärrän testaamista. Erityisesti kilpaurheilijoilla niiden tekeminen ja heille teettäminen ovat tarpeellistakin; testit ovat välineitä, jotka kertovat testattavalle ja testaajalle, missä mennään. Ne antavat testattavalle käsityksen hänen omista kyvyistään ja kehityksestään. Toisaalta, kun mennään testien karulle puolelle ja tilastoimiseen, silloin verrataan tuloksia muihin (mikä tilanne on ikäisissäsi sukupuolesi huomioon ottaen, kuinka hyvä olet valtakunnallisesti...). Kukapa haluaisi olla "se viimeinen", tilastojen heikoin? Osa on jo tässä vaiheessa saattanut tunnistaa mörön, josta puhun.  Cooper.  Itse tuskien taival ja loputtomalta tuntuva helvetti. ...