Wake-up call
"I'm not fat. I'm just so freakin' sexy it overflows."
4.12. vaikutti lähes normaalilta maanantailta. Kello oli kuitenkin poikkeuksellisesti herättämässä minut jo seitsemän jälkeen ja siitähän sitä kelloa piti vielä pari kertaa torkuttaa, kun ylisuuret luomet tuntuivat entistä suuremmilta huonosti nukutun yön jälkeen.
Lopulta sain kammettua itseni sängystä ja rutiinien mukaisesti kävin vessassa ja hampaiden pesulla, minkä jälkeen tavanomaisesti hyppäsin puntarille. Jep, ei viime aikojen "alin paino", muttei hirveän pahakaan. Maha murahti vaativasti ja katsoin sitä lähes pahoittelevasti, ihan kun sillä olisi omakin elämä.
Sinä aamuna en syönyt aamupalaa, mikä suututti. Kuitenkin halusin, että testi olisi mahdollisimman samanlainen alkuvuodesta. Taapersin lumessa (jep, sinä aamuna oli jopa lunta!) eteenpäin kohti liikuntakeskus Lehmusta ja ohitin kouluja, joihin oltiin ilmeisesti tuomassa sen päivän sapuskoja lapsille. Mun nenässä se ruuan haju toi mieleen vain sissimuonan, mikä sai miettimään vaihteeksi koulujen ruuan ravintosisältöjä. Kun tehdään ruokaa isoille massoille, niin joudutaan säästämään ilmeisesti laadussa...
Noh, joka tapauksessa yläpuolella oleva storytime kertoo tuosta eräästä maanantaista, jolle olin varannut kehonkoostumusmittauksen. Voin sanoa, että tulosten läpikäynti oli hirveämpää kuin yhdenkään aloituskuvan otto (enhän minä edes ihka ensimmäisessä aloituskuvassani edes tajunnut olevani niin huonossa kunnossa kuvanottohetkellä) tai yksikään vastaanotto terveydenhoitajalla. Tai peruutan viimeisen - terveydenhoitajien ah-niin-lämminhenkiset vastaanotot ovat kyllä elämässäni "hirveimpien kokemusten" -listalla.
Itse mittaus oli mielestäni miellyttävä kokemus. Ei tarvinnut riisua kuin kengät ja sukat ja hypätä valkoisen laitteen kyytiin seisomaan, pysyä hetken aikaan paikallaan, minkä jälkeen vastailla mittaajan kysymyksiin. Lisäksi vyötärönympärys mitattiin ihan mittanauhalla, mutta sitä ei tule tehtyä lähes ikinä kotona, joten se oli sitten omanlaisensa kokemus se.
Tosiaan samaa ei voi kuitenkaan sanoa läpikäynnistä. Vaikka kuinka yritän lohduttautua sillä, että "minulla on keskimäärin enemmän lihasta kuin ikäisilläni naisilla" niin se ei poista sitä, että rasvan suhteellinen määrä kehossani on aivan järkyttävä. Mielestäni testitulokset vaikuttivat omalla kohdallani realistisilta, minkä takia se olikin vielä suurempi "wake-up call". Turhautumistahan tämä aiheutti myös, sillä olen tässä jo pari kuukautta huhkinut terveyden nimissä, saanut vyötäröltä senttejä silmin nähden sekä paino on laskussa - silti tulokset olivat järkyttävät (kuinkahan hälyttävä tilanne on ollut, kun olen ollut suurimmillani).
Päivän verran olin aika alamaissa ja minusta tuntui kävelevältä juustosipsipallolta, vaikka itse vihaankin niitä. Tulokset saivat minut siltä päivältä lamaantumaan ja suunnitellun kehonhuoltotreenin skippasin ja menin sen sijaan kotiin peiton alle. Tiistaina kuitenkin järki palasi tähän pääkoppaan ja sain taas treenattua. Aina välillä sen tässä muutoksen halussa unohtaa, että tätä oikeasti haluaa tehdä sen vuoksi, että haluaa parasta kropalleen eikä siksi, että sitä täytyisi jonkin hemmetin syystä rankaista.
Testituloksia en tällä kertaa tässä julkaise, haluan kertoa ne myöhemmin keväällä, kun on toivottavasti edistystä tapahtunut. Maaliskuun alulle olen seuraavaa mittauskertaa suunnitellut, kuulemma kolmessa kuukaudessa pitäisi jo nähdä, mihin suuntaan kroppa on menossa. Jälleen kuitenkin mittauksessa nousi esille ruokavalion merkitys tässä touhussa ja olen nyt yrittänyt syödä useammin per päivä, sekä entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, mitä syön (sorry for croissants).
Mittaukseen mielestäni on hyvä suhtautua tietyllä skeptisyydellä (olen kuullut tapauksista, joissa urheilullista, hoikkaa kroppaa on väitetty ylipainoiseksi) ja maalaisjärjellä. Lisäksi, vaikka se tulos lamauttaisikin hetkeksi, niin on tajuttava, että se kertoo vain sen hetkisestä tilanteesta. Omissa käsissä on se, mitä haluaa asialle tehdä ja ennen kaikkea, mitä on valmis tekemään muutoksen eteen. Mikäli joku teistä kokee, ettei itse osaa ratkaista omia kompastuskiviään tai ei tiedä, mitä toiminnassaan täytyisi muuttaa niin kehotan kääntymään ammattilaisen puoleen. Kuitenkin tätä nykyä personal trainerien valikoima on valtava, niin uskon, että jokaiselle tarpeelliselle löytyisi itselle sopiva ohjaaja.
-Riikka
Päivän verran olin aika alamaissa ja minusta tuntui kävelevältä juustosipsipallolta, vaikka itse vihaankin niitä. Tulokset saivat minut siltä päivältä lamaantumaan ja suunnitellun kehonhuoltotreenin skippasin ja menin sen sijaan kotiin peiton alle. Tiistaina kuitenkin järki palasi tähän pääkoppaan ja sain taas treenattua. Aina välillä sen tässä muutoksen halussa unohtaa, että tätä oikeasti haluaa tehdä sen vuoksi, että haluaa parasta kropalleen eikä siksi, että sitä täytyisi jonkin hemmetin syystä rankaista.
Testituloksia en tällä kertaa tässä julkaise, haluan kertoa ne myöhemmin keväällä, kun on toivottavasti edistystä tapahtunut. Maaliskuun alulle olen seuraavaa mittauskertaa suunnitellut, kuulemma kolmessa kuukaudessa pitäisi jo nähdä, mihin suuntaan kroppa on menossa. Jälleen kuitenkin mittauksessa nousi esille ruokavalion merkitys tässä touhussa ja olen nyt yrittänyt syödä useammin per päivä, sekä entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, mitä syön (sorry for croissants).
Mittaukseen mielestäni on hyvä suhtautua tietyllä skeptisyydellä (olen kuullut tapauksista, joissa urheilullista, hoikkaa kroppaa on väitetty ylipainoiseksi) ja maalaisjärjellä. Lisäksi, vaikka se tulos lamauttaisikin hetkeksi, niin on tajuttava, että se kertoo vain sen hetkisestä tilanteesta. Omissa käsissä on se, mitä haluaa asialle tehdä ja ennen kaikkea, mitä on valmis tekemään muutoksen eteen. Mikäli joku teistä kokee, ettei itse osaa ratkaista omia kompastuskiviään tai ei tiedä, mitä toiminnassaan täytyisi muuttaa niin kehotan kääntymään ammattilaisen puoleen. Kuitenkin tätä nykyä personal trainerien valikoima on valtava, niin uskon, että jokaiselle tarpeelliselle löytyisi itselle sopiva ohjaaja.
-Riikka
Voi Riikka! Musta on kiva lukea, että oot ite oivaltanu nuo asiat eikä tuo mittaus jää sun pääkoppaan kummittelemaan (toivottavasti ainakaan). Moni varmasti kelais samassa tilanteessa että "nyt lähtee muuten kunnon ketoosi-mehukeitto-dietti päälle, jota et onneksi ilmeisemmin harrasta. Tiijän, että noi kehonkoostumusmittaukset ei aina oo armollisia. Tehtiin itekin koulussa noita ja tuloksia oli jos jonkinnäkösiä vaikka kaikki ollaan tulevia liikunnanohjaajia. Esimerkiksi mulla oli lihas ja rasvamassa keväällä viiterajojen alapuolella, joka oli aika shokki ja oma "wake up call" mulle (eikä mennyt kun pari kuukautta niin ylikuntohan sieltä pamahti päälle). Mutta kuitenkin se, ettei numerot kerro siitä henkisestä tai fyysisestä hyvinvoinnista juurikaan mitään. Samoin oli oppilaita joilla oli korkea lihas ja rasvamassa, kuitenkin urheilullisia ja tyytyväisiä. Pointti tästä nyt hävisi ihan kokonaan, mutta tsemppiä treeneihin äläkä tuijota liikaa numeroita! :)
VastaaPoistaJoo ei noi dieetit oo ihan mun juttu, kun haluun ja tykkään syyä monipuolisesti, mutta sitä ilmeisemmin pitäs rytmittää vielä enemmän ja paremmin pitkin päivää. Just toi armottomuus ja viitteellisyys oli aika odotettavissa, kyllä ne oli aikalailla sellaset mitä olin aatellukin, että sieltä vastaan tulee. Pääasia on, että ois toimiva kroppa, joka kykenee liikkumaan niin kun itse haluaa ja plussana se miltä näyttää. Katsotaan nyt, että miltä ne sit näyttää maaliskuussa vai jääkö viimeiseksi mittaus kerraksi se :D toki mulla autto tän asian käsittelyssä se, kun ne puutteelliset asiat oli sellasia mitä osasinkin odottaa ja ei ollu eka kerta kun saa "terveyssaarnan" joltakin ammattilaiselta - poikkeuksena, että nyt omaehtoisesti menin sitä omasta halusta ja maksusta vielä kuulemaan :D
Poista