Kohti tasapainoa

"Some say I'm too sensitive but truth is I just feel too much. Every word, every action and every energy goes straight to my heart." Yliherkkyys. Suurimman osan ajan elämästä olen mielessäni kiistänyt olevani herkkä, vaikka sitä toisinaan muut ovatkin minun todenneet olevan. Monen mielestä olen ollut vain herkkä, joidenkin mielestä liian herkkä tai sitten ihmettelynä on todettu, että "miten sie nyt noin herkkä olet?". Olen jotenkin omassa päässäni vääntänyt sanan herkkä muiden kommenteista sanaksi heikko tai heikkohermoinen. Heikkohermoinenkin osaan olla ja äkkipikainen minä valitettavasti olen. Heikoksi en kuitenkaan ole itseäni mieltänyt, joten pitkään yritin olla näkemättä omaa herkkyyttäni, vaikka sitäkin pitkän itsetutkiskelun myötä totean olevani. Yliherkkä. Se, miten yliherkkyys kohdallani näkyy onkin jokseenkin huvittavaa. Tässä syksyllä osaa naurattikin muun muassa huolen kohteeni. Eräänä päivänä luin uutisen, jossa kerrottiin erään papukaijalaj...

"Keep calm and listen to water." En tiedä, kuinka saamaton ihmisen täytyy olla, kun hän ei saa raahattua itseään useammin veden äärelle. Varmasti moni muukin tietää, millaista elämä on, kun on veteen jollain tavalla erityinen suhde. Itsellä tuo suhde ilmenee parhaiten veden rauhoittavana vaikutuksena. Aivan sama, onko kyseessä lampi, järvi, joki, puro, meri vai ihan vain kuralätäkkö, niin tuo läsnä oleva vesi rauhoittaa minua sisältä. Mikä on sinänsä millekään olemassa olevalle asialle usein mahdotonta, kun useimmiten sisälläni myllertää ajatuksien sotkuinen verkko. Kevät oli niin ihanaa kuin kamalaakin tänä vuonna. Rakastan kesää, lämpöä ja aurinkoa. Aika on enemmän kelluvaa ja tuntuu kuin kaikki onnistuisivat elämään hetkessä. Kuitenkin, kuten viime postauksessani sivusin, tämä kevät on ollut jostain syystä minulle harvinaisen raskas. Vaikka olen perusluonteeltani ääriavoin ihminen niin minun on ollut kovin vaikea saada asiaa ilmaistua minun mittapuullani lähes ke...

"You're a diamond, dear. They can't break you." Olen yrittänyt nyt lähiviikkoina monesti kirjoittaa, mutta ajatuksista ja aikomuksista huolimatta kirjoittaminen on tuntunut mahdottomalta tehtävältä. Sama ongelma kuin aiemminkin eli ajatusten järkevä muotoilu on tuntunut liian vaativalta ja fiilisten kanavoiminen ei ole onnistunut kirjoittamalla. Näin reilu kuuden vuoden jälkeen tartuin kuitenkin lyijykyniin ja löysin kotoa reilun kokoisen pahvin palan - kuin teinivuosina, sain kulutettua aikaa ja kanavoitua ajatukset paperille piirtämällä. Viime viikot ovat menneet hieman sumussa ja punainen lanka on tuntunut olevan kadoksissa ihan perusarjessakin, mutta pikkuhiljaa alan taas saada langan osista jotain otetta. Tuonne sumuun tuppaa vain eksymään kovin herkästi, kun pohdiskelee asioita liikaa erityisesti yöaikaan ja kokee pienimmätkin asiat suurin tuntein. Tuo kyllä kuulostaa itsestänikin aikamoiselta oravanpyörältä, sillä mitä huonommin sitä nukkuu, niin sitä he...

"The trouble is, you think you have time." - Buddha Tuntuu taas kuluneen pitkä aika, että on saanut aikaiseksi kirjoitella mietteitä ylös. Sen sijaan olen tainnut omia syvällisiä, kaikkia kiinnostavia (not) pohdintojani purkaa snapchatin puolella. Silti mitään konkreettista, yksittäistä aihetta ei ole pulpahtanut suoranaisesti mieleeni kirjoitettavaksi, vain pieniä tunneläikähdyksiä sieltä sun täältä. Kokonaisen, laajan ja valtavan tunnekirjon vuoristoradastahan saan "nauttia" lähes joka päivä eli tunteiden ja fiiliksen puuttumisesta lyhyt kirjoitustauko ei ole johtunut, vaan ainoastaankin juuri siitä, että ajatukset ovat kirmanneet omaa vauhtia ja vuoristoradan kyyti on heittänyt usein juuri myöhään iltaisin suoraa-pudotusta-pää-alaspäin. En oikein tiedä, miten sitä pään sisäistä myrskyä muuten kuvailisi. Siskon babyshower-kakku, huikea taidonnäyte Maria Salmiselta Viime viikko oli treenauksen ja aikaansaamisen suhteen äärimmäisen huono. Suoraan sanott...

"I'm a queen crowned in my curls." "Onpas sulla paksu tukka!" oli lapsena lausahdus, jota vihasin. Asian kuuli aina niin "uutena", kun tiettyjä rouvashenkilöitä tapasi. Lausahdus, joka heitettiin ilmoille kuin se olisi ollut joka kerta täysin uusi ihmettelyn aihe. Usein lausahdusta seurasi sellainen ärsyttävä hiusten puristelu; tukastani otettiin kiinni ja niitä hulmuteltiin ilmassa. Pieniä, mutta ärsyttäviä asioita - etenkin, kun tämä tapahtui kysymättä minulta. Lapsuudessa hiukset eivät kuitenkaan pelannut elämässäni tuon suurempaa roolia. Ne olivat tosiaan paksut, mutta piikkisuorat. Kunnes siinä viidennellä, kuudennella luokalla hiukseni alkoivat kihartua. Ja kihartua. Ja aina vain kihartua. Minulla ei ikinä ole ollut niin sanotusti "prinsessakiharoita" eli mitään korkkiruuvia muistuttavia kiharoita, joita pidän itse äärettömän kauniina. Oma tukkani on aina ollut jokseenkin karhea ja tosiaan tuolloin, kun kiharat soivat ilma...

"Take care of your body. It's the only place you have to live." Joku voi nähdä asian niin, että olin kaunis, kun olin pulskempi. Joku voi nähdä asian niin, että olin kaunis, kun olin aikuisikäni hoikimmillani. Joku voi nähdä asian niin, että olen kaunis sisältä. Minulle muiden näkemiset on tätä nykyä aika lailla ihan sama, ellei meillä ole samaa verta tai henkisesti hyvin vahvaa tunnesidettä. Toki viimeisimmän lausahduksen kohdalla voisin kyllä korjata, että minusta olisi hyvin mukavaa, jos minua pystyy edes sietämään - näki minut sitten kuinka rumana tai kauniina miten päin tahansa. 2015 helmikuu ja 2015 elokuu Uskon, että kaikille on enemmän tai vähemmän vaikeaa hyväksyä oma kehonsa. Tai vaikka onnistuisi hyväksymään, niin pystyykö sitä rakastamaan? Nuoruuden ongelmien takia itseni ja muiden kanssa minulla itselläni oli hyvin vaikeaa hyväksyä omaa kehoani ja pitkään meni, että opin rakastamaan sitä. Joinakin päivinä tuo rakkaussuhdekin tuntuu jokseenkin vi...

"They call me crazy. I call myself dedicated." Vaikka otsikon voi ymmärtää monella eri tavalla, niin tällä kertaa kirjoitan sitoutumisesta urheiluun (/liikuntaharrastukseen) - teema tuntuu pyörivän ajankohtaisena niin omassa henkilökohtaisessa elämässä kuin työelämässäkin. Parisuhteistakin voin kyllä todeta sen verran, että vaikka itse olenkin ehkä enemmän niin sanotusti sitoutuvaa tyyppiä, niin en voi todella sitoutua , mikäli koen parisuhteen olevan ristiriidassa sitoutumiseen itseni ja tavoitteideni kanssa. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin olen hyvin helposti uppoutuvaa sorttia, johon sekoittuu melkoinen ripaus fanaattisuutta. Lisäksi, kun luonteeltaan on aikamoinen jääräpää, niin voin kertoa, että kesken jättäminen tai luovuttaminen ei ole oikein kuulunut ikinä toimintatapavaihtoehtoihini. Jos johonkin lähtee, niin se on vietävä loppuun asti. Työelämässä minulle riittää yrittäminen, ja suurin punainen liina valmennettavien kanssa on, mikäli näen, et...

"Happiness isn't a weight loss goal; it's a by-product of taking care of yourself." En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun yhä silmien eteen lävähtää otsikoita siitä, että tekeekö laihduttaminen onnelliseksi tai sitten muuten vain hyvin vahvoja kannanottoja asiasta. Ja ne kannanotot yleensä ovat tietenkin, että ei tee ja kananoton vieressä on jonkun muhkean rouvan kuva. Ja usein kyseinen rouva hehkuttaa, kuinka on onnellisempi nyt kuin koskaan ja kertoo voivansa vasta sen kokoisena hyväksyä itsensä. Ja itse vastaavia lukiessa myötäilee omissa ajatuksissaan siihen pisteeseen, kunnes pala nousee kurkkuun ja huolestuu toisen terveyden tilasta. Mielestäni laihduttaminen ei ole se, mikä lähtökohtaisesti muutosprosessissa tekee onnelliseksi. Onnellisuutta asiassa on itsensä hyväksyminen, itsensä tunteminen terveeksi ja kykeneväksi. Mielestäni laihduttaminen ja "laihuus" ovat huonoja itseisarvoja. Tärkeintä on juuri tuo itsensä hyväksyminen sellaisena k...

"The sooner you step away from your comfort zone, you'll realize it really wasn't all that comfortable." Järki ja kokemukset sanoo, että ylläoleva pitää täysin paikkaansa, mutta aina uudenlaisen jalkatreenin tehtyä sen hetkinen fiilis on kyllä eri mieltä. Kuitenkin ajan kanssa sitä aina itsekin huomaa muuttuvien treeniohjelmien tuomat hyödyt, kun kehitys hyppääkin eteenpäin. Jep, paikka, jossa "taika tapahtuu" on aivan joku muu kuin se tuttu ja turvallinen mukavuusalue. Syyskuu '17 vs. Joulukuu '17 Syyskuu '17 vs. Joulukuu '17 Itseä jännittää tällä hetkellä uuden harrastuksen aloittaminen. Tiedän, että kelkasta pystyy hyppäämään pois, mikäli sikäli juttu ei tunnu omalta, mutta kyllä uudet muutokset aina jännittää. Etenkin, kun ruokavalio menee ilmeisesti taas kerran uusiksi pidemmän kaavan kautta ja pääsee/joutuu treenaamaan muiden kanssa yhdessä. Varmaan suurin syy, miksi olen aina rakastanut yksilölajeja on se, että kun ...

"Take a chance, you never know what might happen." Uusi vuosi, uusi minä? Not gonna happen, ajattelin pysyä aivan samana omana rasittavana itsenäni myös tämän vuoden (sori vain teille, ketkä odotittekaan muuta). Kuitenkin, olen monena vuotena harrastanut uuden vuoden lupausten tekemistä, joten mielestäni jokaiselle vuodelle on hyvä iskeä omat tavoitteet pöytään. Keskittyä saman vanhan parantamiseen ja laatuun, vaikkei mitään uutta varsinaisesti rakentaisikaan. 1. Jos tänä vuonna onnistuisin keskittymään ja puuttumaan vielä vähemmän muiden asioihin, niin olisin oikein onnellinen. Tai entistä onnellisempi. Ruoho on saman väristä aidan toisella puolella tai vielä parempi olisi, jos ei olisi aikaa keskittyä siihen muiden ruohoon, kun olisi kiire hoitaa omaansa. Ja taas, mitä tulee muiden asioihin puuttumiseen, niin "sitä sakeampi soppa, mitä useampi lusikka" vai miten se meni? 2. Aion tänä vuonna keskittyä edellistä vuotta enemmän omaan hyvinvointiini ja mui...