Sitoutuminen
"They call me crazy. I call myself dedicated."
Vaikka otsikon voi ymmärtää monella eri tavalla, niin tällä kertaa kirjoitan sitoutumisesta urheiluun (/liikuntaharrastukseen) - teema tuntuu pyörivän ajankohtaisena niin omassa henkilökohtaisessa elämässä kuin työelämässäkin. Parisuhteistakin voin kyllä todeta sen verran, että vaikka itse olenkin ehkä enemmän niin sanotusti sitoutuvaa tyyppiä, niin en voi todella sitoutua, mikäli koen parisuhteen olevan ristiriidassa sitoutumiseen itseni ja tavoitteideni kanssa.
Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin olen hyvin helposti uppoutuvaa sorttia, johon sekoittuu melkoinen ripaus fanaattisuutta. Lisäksi, kun luonteeltaan on aikamoinen jääräpää, niin voin kertoa, että kesken jättäminen tai luovuttaminen ei ole oikein kuulunut ikinä toimintatapavaihtoehtoihini. Jos johonkin lähtee, niin se on vietävä loppuun asti. Työelämässä minulle riittää yrittäminen, ja suurin punainen liina valmennettavien kanssa on, mikäli näen, ettei joku edes yritä.
"You never fail until you stop trying."
Itse kirjoitin kuuden kuukauden sopimuksen valmentajani kanssa. Se, mihin kelkkaan hyppäsin mukaan on fitness-harrasteryhmä. Uskon, että itse saisin itseni kyllä terveeksi, mutta oma tavoitteeni on näyttää ulkoisesti yhtä vahvalta kuin tunnen itseni sisältä eli varmaan toisin sanoen haluaisin ulkomuotoni muistuttavan naispuolista Hulkia. Monet eivät tunnu näkevän hyvin lihaksikasta vartaloa kauniina, mutta minä näen. Arvostan ihmisissä sitoutuneisuutta, määrätietoisuutta ja unelmien jahtaamista - toki geneettisestä perimästä voi olla apua, mutta väitän, ettei kukaan ilman noita kolmea ominaisuutta kasva "valtavaksi möröksi", jonka minä näen kauniina. Ulkomuoto siis voi kertoa myös asioista, joita itse pidän arvossa. Pakko kuitenkin todeta, että vaikkei juuri sinun ulkomuotosi olisikaan atleettinen rakas ystäväni, arvostan sinua aivan yhtä paljon, sillä kuten maalaisjärjellä ymmärrät, nuo luettelemani asiat eivät ole tässä elämässä ainoita arvoja, joita arvostan tai pidän tärkeinä. Ne ovat sellaisia arvoja, joita itse pidän henkilökohtaisesti tärkeinä, tavoiteltavina ja joita urheilumaailmassa pidän kovassa arvossa.
Itselläni on kovia tavoitteita terveellisen elämän ja urheilun suhteen, ja olen päättänyt pyrkiä niitä kohti tänä vuonna kuin myskihärkä. Jos en missään muussa ole hyvä, niin ainakin yrittämisessä ja sinnittelyssä. Minuakin jännittää monet asiat, olen kova stressaamaan (tämä lause ei anna todellista painoarvoa asialle), epäonnistun usein, mutta en koskaan aio lopettaa yrittämistä. Tavoitteeni voivat muuttua matkan varrella, näin ollen suunta voi muuttua - se on luonnollista. Kuitenkin koen, että jatkuvasti minulla on tarve olla joitakin tavoitteita niin elämässä kuin urheilussakin. Tavoitteet siis luovat suunnan, jonne pyrin toiminnallani.
Mikäli omaa urheilullisia tavoitteita, niin niiden saavuttaminen vaatii sitoutumista. Matkalla voi ja kannattaa olla välitavoitteita, mutta suuremmat tavoitteet vaativat usein pitkäjänteisyyttä ja juuri sitoutumista. Sitoutumista treenaamiseen, terveelliseen ruokavalioon ja parhaansa yrittämiseen. Itsellä motivaatio on tällä hetkellä kova ja tiedän, ettei oma matkani ole ollut eikä tule olemaankaan helppoa. Mutta se on sen arvoista ja siksi omat tavoitteet on koettava itse tärkeiksi, jotta niiden saavuttamiseen on valmis näkemään töitä ja siihen "koko paskaan" on valmis sitoutumaan. Itselläni aina vaikein kynnys on ollut ruokavalio ja niin tälläkin kertaa, kun omat ruoka-annokset ja määrät kasvoivat nyt "käskystä". Ei, muutos ei tunnu hyvältä ja en varmaan koskaan ole tuntenut syömistä ja sen suunnittelua näin työlääksi. Kuitenkin ruokavalio on iso osa tavoitteellisessa urheilussa ja olen sitoutunut tavoitteisiini - minulla ei ole siis muita vaihtoehtoja kuin yrittää parhaani. En itse ymmärrä ideologiaa, että "jos ei yritä, ei voi epäonnistua". Eihän ne epäonnistumiset kivalta tunnu, mutta niistäkin useimmiten oppii (vähintään pettymyksen sietokykyä ja sitä, kuinka handlata vastaavissa tilanteissa jatkossa), mutta ne saavat onnistumiset tuntumaan entistä paremmalta. Epäonnistumiset kertovat, että yrität ja se on mielestäni pääasia.
Sitoutuminen vaatii myös uhrauksia ja tässä kohden tarkoitan pikemminkin joistakin asioista luopumista, josta olenkin kirjoittanut aiemmin ihan oman postauksen. Tässäkin vaakakupissa on itse päätettävä, kumpaa haluaa enemmän - pyrkiä kohti omia tavoitteita, jotka näkee tärkeäksi, vai sitä kaikkea muuta. Itse valitsen ensin mainitun.
-Riikka
"You never fail until you stop trying."
Itse kirjoitin kuuden kuukauden sopimuksen valmentajani kanssa. Se, mihin kelkkaan hyppäsin mukaan on fitness-harrasteryhmä. Uskon, että itse saisin itseni kyllä terveeksi, mutta oma tavoitteeni on näyttää ulkoisesti yhtä vahvalta kuin tunnen itseni sisältä eli varmaan toisin sanoen haluaisin ulkomuotoni muistuttavan naispuolista Hulkia. Monet eivät tunnu näkevän hyvin lihaksikasta vartaloa kauniina, mutta minä näen. Arvostan ihmisissä sitoutuneisuutta, määrätietoisuutta ja unelmien jahtaamista - toki geneettisestä perimästä voi olla apua, mutta väitän, ettei kukaan ilman noita kolmea ominaisuutta kasva "valtavaksi möröksi", jonka minä näen kauniina. Ulkomuoto siis voi kertoa myös asioista, joita itse pidän arvossa. Pakko kuitenkin todeta, että vaikkei juuri sinun ulkomuotosi olisikaan atleettinen rakas ystäväni, arvostan sinua aivan yhtä paljon, sillä kuten maalaisjärjellä ymmärrät, nuo luettelemani asiat eivät ole tässä elämässä ainoita arvoja, joita arvostan tai pidän tärkeinä. Ne ovat sellaisia arvoja, joita itse pidän henkilökohtaisesti tärkeinä, tavoiteltavina ja joita urheilumaailmassa pidän kovassa arvossa.
Itselläni on kovia tavoitteita terveellisen elämän ja urheilun suhteen, ja olen päättänyt pyrkiä niitä kohti tänä vuonna kuin myskihärkä. Jos en missään muussa ole hyvä, niin ainakin yrittämisessä ja sinnittelyssä. Minuakin jännittää monet asiat, olen kova stressaamaan (tämä lause ei anna todellista painoarvoa asialle), epäonnistun usein, mutta en koskaan aio lopettaa yrittämistä. Tavoitteeni voivat muuttua matkan varrella, näin ollen suunta voi muuttua - se on luonnollista. Kuitenkin koen, että jatkuvasti minulla on tarve olla joitakin tavoitteita niin elämässä kuin urheilussakin. Tavoitteet siis luovat suunnan, jonne pyrin toiminnallani.
Mikäli omaa urheilullisia tavoitteita, niin niiden saavuttaminen vaatii sitoutumista. Matkalla voi ja kannattaa olla välitavoitteita, mutta suuremmat tavoitteet vaativat usein pitkäjänteisyyttä ja juuri sitoutumista. Sitoutumista treenaamiseen, terveelliseen ruokavalioon ja parhaansa yrittämiseen. Itsellä motivaatio on tällä hetkellä kova ja tiedän, ettei oma matkani ole ollut eikä tule olemaankaan helppoa. Mutta se on sen arvoista ja siksi omat tavoitteet on koettava itse tärkeiksi, jotta niiden saavuttamiseen on valmis näkemään töitä ja siihen "koko paskaan" on valmis sitoutumaan. Itselläni aina vaikein kynnys on ollut ruokavalio ja niin tälläkin kertaa, kun omat ruoka-annokset ja määrät kasvoivat nyt "käskystä". Ei, muutos ei tunnu hyvältä ja en varmaan koskaan ole tuntenut syömistä ja sen suunnittelua näin työlääksi. Kuitenkin ruokavalio on iso osa tavoitteellisessa urheilussa ja olen sitoutunut tavoitteisiini - minulla ei ole siis muita vaihtoehtoja kuin yrittää parhaani. En itse ymmärrä ideologiaa, että "jos ei yritä, ei voi epäonnistua". Eihän ne epäonnistumiset kivalta tunnu, mutta niistäkin useimmiten oppii (vähintään pettymyksen sietokykyä ja sitä, kuinka handlata vastaavissa tilanteissa jatkossa), mutta ne saavat onnistumiset tuntumaan entistä paremmalta. Epäonnistumiset kertovat, että yrität ja se on mielestäni pääasia.
Sitoutuminen vaatii myös uhrauksia ja tässä kohden tarkoitan pikemminkin joistakin asioista luopumista, josta olenkin kirjoittanut aiemmin ihan oman postauksen. Tässäkin vaakakupissa on itse päätettävä, kumpaa haluaa enemmän - pyrkiä kohti omia tavoitteita, jotka näkee tärkeäksi, vai sitä kaikkea muuta. Itse valitsen ensin mainitun.
-Riikka
Kommentit
Lähetä kommentti