Onnelliseksi

"Happiness isn't a weight loss goal; it's a by-product of taking care of yourself."

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun yhä silmien eteen lävähtää otsikoita siitä, että tekeekö laihduttaminen onnelliseksi tai sitten muuten vain hyvin vahvoja kannanottoja asiasta. Ja ne kannanotot yleensä ovat tietenkin, että ei tee ja kananoton vieressä on jonkun muhkean rouvan kuva. Ja usein kyseinen rouva hehkuttaa, kuinka on onnellisempi nyt kuin koskaan ja kertoo voivansa vasta sen kokoisena hyväksyä itsensä. Ja itse vastaavia lukiessa myötäilee omissa ajatuksissaan siihen pisteeseen, kunnes pala nousee kurkkuun ja huolestuu toisen terveyden tilasta.

Mielestäni laihduttaminen ei ole se, mikä lähtökohtaisesti muutosprosessissa tekee onnelliseksi. Onnellisuutta asiassa on itsensä hyväksyminen, itsensä tunteminen terveeksi ja kykeneväksi. Mielestäni laihduttaminen ja "laihuus" ovat huonoja itseisarvoja. Tärkeintä on juuri tuo itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on ja kun se liitetään elämäntapamuutoksiin, niin kestävämmän pohjan saa sillä, kun hyväksyy itsensä jo lähtöpisteessä. Mielestäni on ongelmallista, jos laihdutuksen kuvitellaan poistavan ongelmat itsensä kanssa - koska lähes aina jokainen löytää myös omasta ulkonäöstään kehitettäviä asioita, oli minkä kokoinen tahansa. Omia tapojaan on haluttava muuttaa keskeisesti oman terveyden ja rakkauden omaa vartaloaan kohtaan vuoksi, ei siksi, että sitä vihaisi tai koska "näytän liian läskiltä".


Aikojen alussa, kun olen ensimmäistä kertaa yrittänyt muuttaa omia tapojani ja kehoani, omakin ajatus on ollut jonkin verran tuota, että laihduttaminen poistaisi kaikki ongelmani. Nyt ajatus lähinnä naurattaa (ja surettaa) omalla kohdalla, koska eihän se todellakaan näin ollut. Vaikka olen ollut tästä vielä paljon paremmassakin kunnossa, niin eniten kaipaan sitä kropan toimivuutta, terveydentilaa, kykenevyyttä ja kestävyyttä kuin sitä ulkonäköä.

Itse koen tämän prosessin lisänneen itselleni onnellisuutta enemmän muilla keinoin kuin sillä, että en näytä omasta mielestäni muodottomalta perunasäkiltä. Tuolloinkin hyväksyin itseni ja pidin itsestäni, mutta rakastan sitä, kun huomaan päivä päivältä kroppani voivan paremmin, pystyvän asioihin, joihin luulin etten kykene ja pystyn treeneissäni ylittämään itseni. Se lisää minun onnellisuuttani, ja uskoisin sen olevan myös muille hyvä lähtökohta ja tuottavan samanlaista mielihyvää. Useimmilla elämäntapamuutos on vahvasti sidoksissa liikunnan määrän lisäämiseen ja tältä osin hyvä olo ja onnellisuuden tunteen lisääntyminen on selitettävissä:

"Useat meistä kuvaavat liikunnan tuottavan hyvän olon tunteen ja auttavan mieltä rentoutumaan. Ilmiötä on selitetty sillä, että liikunta lisää mielihyvähormonien, esimerkiksi endorfiinien, tuotantoa tai pitoisuutta. On myös arveltu, että liikunta muuttaa keskushermoston välittäjäaineiden, esimerkiksi noradrenaliinin, dopamiinin ja serotoniinin, pitoisuuksia niin, että mieliala paranee. Eräässä tuoreessa tutkimuksessa liikunnan jälkeen havaittiin niiden aivoalueiden toimivan erityisen aktiivisesti, missä aistitaan hyvän olon tunnetta." (http://www.tohtori.fi/?page=0708511&id=7180332 .)
2015 Tammikuu vs. 2015 Syyskuu (on sitä oltu tämän hetken pisteestä paljon paremmassakin kunnossa)
Näin ollen vetäisin yhteen, ettei itse laihduttaminen tee ketään onnelliseksi, vaikka toki sekin voi vaikuttaa minäkuvaan. Se, mikä muutosprosessissa saa ihmisen hehkumaan on kaiken pohja eli itsensä rakastaminen, sekä itsensä ylittäminen että liikunnan tuottama mielihyvä. Nämä yhdistettynä terveeseen oloon, näen, että muutosprosessi lisää onnellisuutta.

-Riikka

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tehotreeni harrastelijauimarille ja aloittelijan uimatreeni

Pahin paheeni

Avoimuus