Miksi rakastan omaa kehoani?
"Take care of your body. It's the only place you have to live."
Joku voi nähdä asian niin, että olin kaunis, kun olin pulskempi. Joku voi nähdä asian niin, että olin kaunis, kun olin aikuisikäni hoikimmillani. Joku voi nähdä asian niin, että olen kaunis sisältä. Minulle muiden näkemiset on tätä nykyä aika lailla ihan sama, ellei meillä ole samaa verta tai henkisesti hyvin vahvaa tunnesidettä. Toki viimeisimmän lausahduksen kohdalla voisin kyllä korjata, että minusta olisi hyvin mukavaa, jos minua pystyy edes sietämään - näki minut sitten kuinka rumana tai kauniina miten päin tahansa.
Uskon, että kaikille on enemmän tai vähemmän vaikeaa hyväksyä oma kehonsa. Tai vaikka onnistuisi hyväksymään, niin pystyykö sitä rakastamaan? Nuoruuden ongelmien takia itseni ja muiden kanssa minulla itselläni oli hyvin vaikeaa hyväksyä omaa kehoani ja pitkään meni, että opin rakastamaan sitä. Joinakin päivinä tuo rakkaussuhdekin tuntuu jokseenkin viharakkaussuhteelta, jos kroppa ei kykene siihen, mitä mieli siltä vaatisi.
Jälleen olen aiemmin kirjoittanut oman postauksensa itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta, joten siihen en tällä kertaa pureudu tämän enempää. Tällä kertaa avaan omia näkökantojani, miksi minä itse rakastan omaa kehoani. Ehkä joku muu voi saada sitä uusia näkökulmia kohdata oma vartalonsa ja kehonsa kokonaisuutena.
Vaikka minullakin on niin sanotusti "vikoja" vartalossa, eli BMI mukaan olen yhä lievästi ylipainoinen ja toisinaan rasitusastma väläyttelee voimiaan, niin koen itseni päivä päivältä terveemmäksi. Kehoni toimii hyvin pitkälti tahdonalaisesti ja jaksaa arjessani. Töissä seison melko paljon, erityisesti työmatkoilla - olen kiitollinen siitä, että jalkani toimivat ja ne jaksavat kantaa painoni nyt ja silloin, kun olin tästä paljon painavampi. Minulla on vahva usko siihen, että kroppani kykenee toimimaan hyvin myös siinä vaiheessa, kun alan saada enemmän lihasta, sillä se pystyi ja jaksoi toimia suhteellisen hyvin myös silloin, kun minulla oli lähes 20 kiloa ylipainoa (mikä ei muuten ollut lihaksista).
Rakastan omaa kehoani, sillä se on ainut asia, mikä on todella minun ja mikä on kulkenut mukanani syntymästä asti ja mikä kulkee kanssani sinne hamaan loppuun asti. Se on minun oma vartaloni. Se on minun ja koko mielenmaailmani koti. Siksi näenkin, että haluan pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta. "Mitä siistimpi koti, sitä puhtaampi mieli". Lausahdus voi päteä myös ihan fyysiseen asuntoon (itsehän en tätä tiedä, kun tämä neiti-hamsteri asuu aina pienen sotkun keskellä), mutta sitäkin enemmän näen sen pätevän omaan kehoon. Mitä paremmin pidät omasta kehostasi huolta, sitä "puhtaampana" myös mielesi pysyy.
Kehoni on antanut minun aina harrastaa itselleni mieluisia lajeja ja pystynyt ylittämään itsensä. Kehoni tuottaa minulle hyvän olon myös kaikista raskaimpien treenien jälkeen. Ulkonäöstäni olen oppinut pitämään vasta kovan työn jälkeen, kun sai korjattua vuosien varrella oman rikkinäisen mielen. Pidän silmistäni, olen suhteellisen sopusuhtainen ja kehoni muokkaantuu mielestäni melko nopeastikin - riippuen omista elämäntavoistani. Tiedän, että tästä kun vartaloni vielä muokkaantuu, minun näkemä sopusuhtaisuus alkaa näkyä entistä enemmän. Pidän kynsistäni, ripsistäni ja suurimman työn olen saanut tehdä tukkani kanssa. Nykyään itse rakastan omaa valtavaa pehkoani, jota muut saivat minut vihaamaan nuorena.
Tiivistäen, rakastan kehoani, koska se on toimiva, mahdollistaa mieleni aina toisinaan hullutkin tempaukset, se on minun, ja peili ei mene rikki, kun sinne katson - näen siellä ainutlaatuisen ihmisen, joka olen minä.
-Riikka
  |
| 2016 syyskuu (ennen inttiä) ja 2017 huhtikuu (intissä) |
 |
| 2018 helmikuu ja aika onnellinen |
Kehoni on antanut minun aina harrastaa itselleni mieluisia lajeja ja pystynyt ylittämään itsensä. Kehoni tuottaa minulle hyvän olon myös kaikista raskaimpien treenien jälkeen. Ulkonäöstäni olen oppinut pitämään vasta kovan työn jälkeen, kun sai korjattua vuosien varrella oman rikkinäisen mielen. Pidän silmistäni, olen suhteellisen sopusuhtainen ja kehoni muokkaantuu mielestäni melko nopeastikin - riippuen omista elämäntavoistani. Tiedän, että tästä kun vartaloni vielä muokkaantuu, minun näkemä sopusuhtaisuus alkaa näkyä entistä enemmän. Pidän kynsistäni, ripsistäni ja suurimman työn olen saanut tehdä tukkani kanssa. Nykyään itse rakastan omaa valtavaa pehkoani, jota muut saivat minut vihaamaan nuorena.
Tiivistäen, rakastan kehoani, koska se on toimiva, mahdollistaa mieleni aina toisinaan hullutkin tempaukset, se on minun, ja peili ei mene rikki, kun sinne katson - näen siellä ainutlaatuisen ihmisen, joka olen minä.
-Riikka
Kommentit
Lähetä kommentti