Sairaspäiviä ja suklaata

"The soul always knows what to do to heal itself. The challenge is to silence the mind."

Pari viikkoa olen kulkenut syvissä vesissä treenaamisen osalta. En niissä vesissä, joissa haluaisin polskia (koska Etelä-Euroopan meret, vesistöt ja hotellien uima-altaat ovat ulottuvissani tänä vuonna vain haaveissani, niin tyytyisin omankin asuinkaupunkini uimahallin altaaseen, mutta EI...) vaan kuvainnollisesti niissä hankaluuksien soissa.

Muutama viikko sitten treenini jäivät vähäisiksi julmetun vatsakivun vuoksi, jolle en varsinaista syytä löytänyt loppujen lopuksi mistään. Kipu kesti tosiaan viikon verran ja se palautti mieleeni alkuvuoden mononukleoosin aiheuttaman tuskan - en ehtinyt mennä päivystykseen, kun äitini vinkkaama lääke alkoikin tehota. Puolitoista viikkoa sitten kuume nousi tuoden mukanaan keljun pahoinvoinnin. Kuume on nyt päivittäin häilynyt siinä rajoilla (pääsääntöisesti olen ollut kuumeeton), mutta loputon yskä on ollut piinani ja tehnyt treenaamisen olemattomaksi. Näin kipeänä en edes minä ala treenailemaan ja jouduin pitkin hampain missaamaan ensi kertaa tavaksi tulleen olkapää-punttipäivänikin.

Jotta pelkkä sairastelu ei tekisi elämääni hankalaksi, niin viimeisiä tuskan hetkiä elän myös oppariprosessin kanssa ja päiväkuormitukseni ovat olleet toisinaan melko kohtuuttomia puolikuntoiselle: koulustressi + työharjoittelu tehtävineen + omat työkuviot. Stressilevel on hivuttautunut aika äärimmilleen. Mikä puolestaan onkin johtanut viikon kestäneeseen herkuttelujaksoon, jossa kaupasta ei olekaan voinut poistua ilman munkkia, pullaa tai karkkipussia. "Koska varmasti muutkin tekevät näin." Jepjep. Se, että jotkin asiat ovat "luotuja" toisille tai ovat sallittuja muille, ei tarkoita niiden olevan samaa minulle. Toivoisin muutenkin tuon ajatuksen karkaavaan sinne minne aurinko ei paista, sillä toivon todella, etten hyppäisi kaivoon muiden perässä.

Olen nyt viime päivinä yrittänyt katkaista repsahduskierrettäni, mutta luulen sen korjaantuvan treenaamiseen pääsyllä. Omassa elämässäni terveellinen ja monipuolinen ruokavalio ovat tätä nykyä kulkeneet täysin käsi kädessä oman treenaamiseni kanssa. Tärkeää olisi kuitenkin oppia säilyttämään kontrolli ja ajatus: "rakastat kehoasi, joten älä vahingoita sitä paskaruualla" myös sairastelujaksojen yli, sillä olen havainnut tällaisten jaksojen katkaisevan hyvän treenivireeni. Puntarille menoa en ole voinut muutamaan viikkoon edes harkita, sillä tulokset näen peilistä, enkä "numeerisesti" ole vielä valmis ottamaan vastuuta (siksi kutsun ensimmäistä punnitsemista kunnon repsahtamisen jälkeen: kohtaa tekojesi seuraukset ja ota vastuu!).  Olen tunnistanut voimavaroikseni kuitenkin vahvat, realistiset unelmat, joita haluan tavoitella. Lisäksi olen kuluvan viikon aikana kaivannut treenejäni, joten odotan ensi viikkoa (tai ehkä viikonloppua?) sairaan innolla.

-Riikka

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tehotreeni harrastelijauimarille ja aloittelijan uimatreeni

Kuva
"You're only ONE SWIM away from a good mood!" Haluan antaa teille tällä kertaa oikeasti jotakin konkreettista ja päädyin väkertämään uimatreenejä. Ensimmäinen treeni on todellinen tehotreeni harrastelijalle, jolla on jo kilometrejä altaissa takana. Sinun ei tarvitse olla entinen kilpauimari, mutta hallitse vähintään selkä-, rinta- ja vapaauinti kivuttomasti (ilman, että sinulle tulee uinnista muuta kuin tervettä lihaskipua) ennen tämän treenin kokeilemista. Perhosuintiosuudet voit korvata vapaauinnilla. Treeni ei aina tunnu kivalta, kun sitä on tekemässä Tarkoitus oli tehdä HIIT-tyyppinen lyhyt treeni, joka taittuu arviolta uintitasosta riippuen 20-40 minuuttiin. Treeni on siis hyvin irrallinen, jotta voisit liittää sen halutessasi ohjelmaasi. HIIT-tyyppisiä treenejä ei suositella tehtäväksi liian montaa kertaa viikossa ja olennaista on jaksottaiset intervallit ja palauttelut. Kun tehdään niin tehdään täysillä, eikä sen pidä tuntua kivalta. Kun palautellaan, ni...
Lue lisää

Pahin paheeni

Kuva
" It's not cheating on your diet. It's enjoying an indulgence meal as part of your healthy lifestyle." Asia, josta saan kuulla aina yhä uudelleen ja uudelleen, on ykköspaheeni: energiajuomat. "Siis, tiedät sie kuinka paljon noissa on kaloreita?!", "Ootko Riikka huomannut, että juot noita joka päivä?", "No mutta, nehän ovat pahimpia kaikista , sie oot joku parikymppinen ja otsalohkokin kehittyy 25-vuotiaaksi asti!" Kyllä. Ne ovat oletettavasti epäterveellisimpiä kuin kahvi. Elimistöön ja sen terveyteen en koe niiden vaikuttavan kuitenkaan niin paljon kuin alkoholi (jota suurin osa valistajistani käyttää nykyään enemmän kuin minä, mutta anyway...). Varmastikaan kaikkia energiajuomien vaikutuksia ei ole tutkittu, mutta eiköhän jokaisella meillä ole omat paheemme - itse en usko energiajuomien olevan pahimmasta päästä. En ole ikinä pitänyt kahvista ja haluan oman kofeiinikiintiöni täyteen viikottain. Ja kyllä, "kahvi on luonnontuo...
Lue lisää

Avoimuus

Kuva
"Mullon aina paljon sanottavaa, mut neki on vaan sanoja. Oon avoin mielen säästäni, avoimesti sekaisin päästäni." "Oot sä aina noin avoin?" kuulin monesti tämän vuoden ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana. Tuolloin kysyjällä oli usein toinen kulmakarva pystyssä tai muuten vain hämmentynyt ilme. Muutenkin tuona aikana, erityisesti ensimmäisen kahden kuukauden aikana, minun täytyi moneen otteeseen käydä omassa mielessäni läpi "millainen olen, mitä haluan, millainen haluan olla". Vastaava kysymysten ketju vain jatkui ja jatkui mielessäni, mutta kysymyksille ei tuntunut koskaan löytyvän loppua. Toisin sanoen, jouduin useasti perustelemaan itselleni omaa persoonaani vahvan kyseenalaistamisen takia. Kyseenalaistamisen, joka lähti lähinnä minusta itsestäni. Tänä vuonna olenkin oppinut, etten enää ikinä halua kyseenalaistaa omaa minuutta, omaa persoonaani (vrt. kyseenalaistaminen ja haastaminen - jälkimmäinen on mielestäni toisinaan hyvästä). Vastaus täm...
Lue lisää