Riistäisitkö toisen ihmisarvon?

"Blowing out someone else's candle doesn't make yours shine any brighter."

Käytän tätä kanavaa mahdollisesti eräänlaisena purkuna pitkään askarruttaneelle asialle tällä(kin) kertaa. Tällä hetkellä minulla on menossa viimeinen työharjoittelu, mutta vielä pari viikkoa sitten minua piiritti eräs aihe joka puolelta - kiusaaminen. Aihetta en vieläkään pääse kokonaan "pakoon", sillä pienen opiskelijapoppoomme (meidän kolmihenkisen tiimin) opinnäytetyö liittyy kiusaamiseen.
Opinnäytetyön lisäksi käsittelimme aihetta koulussa useampaan otteeseen. Lisäksi aina kiusaamisesta puhuttaessa omat kokemukset nousevat väkisin pintaan niin sanotusti liitäntäpohjaksi. Vaikka asiat on moneen otteeseen käsitelty ja niiden kanssa opittu elämään, niin muistot silti kummittelevat silloin tällöin. Monesti olen itse mieltänyt olevani vahvempi tapaus kiusaamisesta selviytymisen vuoksi, mutta jostakin luin joskus, että "vahvat yksilöt" mieltäisivät hyvin oletettavasti olevansa vahvoja ilman kiusaamiskokemustakin.
Blogipostauksen otsikko on aika kärjistävä, mutta omaa mielipidettäni kuvaava. Ihmisarvo kuuluu jokaisen oikeuksiin - mielestäni jokaisella on oikeus tuntea itsensä tärkeäksi, jokaisella on oikeus hyvään ja kunnioittavaan kohteluun. Kiusaaminen syö henkilön uskoa omiin kykyihinsä ja kokonaisvaltaisesti itsetuntoa. Lapsuudessa tapahtuva kiusaaminen voi kasvaa osaksi lapsen minäkuvaa, jolloin lapsi uskoo kiusaamisen olevan osa häntä. Pahimmissa tapauksissa kiusaamisella on siis hyvin pitkäkestoiset vaikutukset, kiusaaminen voi aiheuttaa voimakkaasti syrjäytymistä ja/tai vaikuttaa kiusatun (ja kiusaajan) persoonaan - lievimmissäkin tapauksissa väittäisin, että kiusaamisesta jää joka tapauksessa jälki. Myös mielenterveydellisiä vaikutuksia kiusaamiskokemuksilla on todettu olevan: mielenterveyshäiriöiden saamisen riski on korkeampi.

Mielestäni yksiä vakavampia kiusaamisen seurauksia voi olla häpeä persoona. En tiedä, onko tätä tieteellisesti tutkittu, vaan kirjoitukseni pohjautuu omaan mielipiteeseeni. Häpeä persoona käsitteenä tuli tutuksi yhdessä harjoittelussani. "Normaalia" häpeää on esimerkiksi tilanteessa, jossa olet vaihtamassa vaatteita ja tuntematon, vastakkaisen sukupuolen edustaja pelmahtaa huoneeseen sisälle - tunnet häpeää tilanteessa, jossa valtaosa sitä tuntisi. Epätervettä häpeää on puolestaan oman itsensä, ominaisuuksiensa, häpeäminen. Häpeä persoona häpeää itseään, mitä lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtunut kiusaaminen on omiaan synnyttämään. Ellinooran kappaleen sanoin: "ei lapsena häpeää tunneta, ennen ku joku luokas nauraa".

Näen yhteiskunnassa tapahtuneen viime vuosina positiivisia muutoksia. Jo nuoria on alettu muistuttamaan, että myös esimerkiksi koulukiusaaminen on rikos. "Näkymättömämpää" kiusaamista on alettu tiedostamaan enempi ja sosiaalisten taitojen opettamisen merkitystä korostamaan. Mitä varhaisemmin kiusaamista ja yksinäisyyttä aletaan ennalta ehkäisemään, sen parempi. Kiusaamiseen ehkäisyä tulisi lisätä jo päiväkotitasolla, jolloin toimintamalleja on helpompaa muuttaa. Yhteisöllisen toiminnan lisääminen, sosiaalisten ja tunnetaitojen opettaminen ja erilaisuuteen tottuminen/erilaisuuden sietäminen ovat mielestäni avainasemassa. Ennalta ehkäisyn rinnalle tulisi tuoda "korjaava työ" vanhempien asenteissa, sillä omien vanhempien asenteet siirtyvät lapselle hyvin herkästi; omat vanhemmat ovat lapselle maailman tärkeimpiä ihmisiä. Vanhempien kanssa voisi keskustella tästä "asennesiirrosta" jo esimerkiksi neuvolassa.
Toivoisin nuorten pohtivan näitä asioita entistä enemmän. "Oikeasti aikuisten" ja nuorten aikuisten, jotka toimivat lasten ja nuorten parissa, toivoisin puuttuvan kiusaamiseen tai edes toisia loukkaavaan toimintaan: noloa ei ole kysyä nuoren tilannetta, kun kiusaamista epäilee hatarinkaan perustein. Mielestäni noloa toimintaa aikuiselta on olla puuttumatta asiaan. Kiusaamisen ehkäisyssäkin ei pitäisi keskittyä sen tuomiin yhteiskunnan kustannussäästöihin (kyllä, ennalta ehkäisy tuo säästöjä), vaan toiminnan taustalla täytyisi ennemmin olla aito välittäminen toistenkin hyvinvoinnista.

-Riikka

ps. Piirretyt kuvat ovat omiani - itse löysin onnekseni jonkin kanavan jo teini-ikäisenä purkaa yksinäisen mielen pahaa oloa, vaikkei kaikki kuvastakaan täysin omia kokemuksiani (omani ovat olleet lieviä). Itsellä ne herättävät yhä ahdistuksen tuntoa ja toivoa, että nuorten pahoinvointiin löydettäisiin keinoja puuttua.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tehotreeni harrastelijauimarille ja aloittelijan uimatreeni

Kuva
"You're only ONE SWIM away from a good mood!" Haluan antaa teille tällä kertaa oikeasti jotakin konkreettista ja päädyin väkertämään uimatreenejä. Ensimmäinen treeni on todellinen tehotreeni harrastelijalle, jolla on jo kilometrejä altaissa takana. Sinun ei tarvitse olla entinen kilpauimari, mutta hallitse vähintään selkä-, rinta- ja vapaauinti kivuttomasti (ilman, että sinulle tulee uinnista muuta kuin tervettä lihaskipua) ennen tämän treenin kokeilemista. Perhosuintiosuudet voit korvata vapaauinnilla. Treeni ei aina tunnu kivalta, kun sitä on tekemässä Tarkoitus oli tehdä HIIT-tyyppinen lyhyt treeni, joka taittuu arviolta uintitasosta riippuen 20-40 minuuttiin. Treeni on siis hyvin irrallinen, jotta voisit liittää sen halutessasi ohjelmaasi. HIIT-tyyppisiä treenejä ei suositella tehtäväksi liian montaa kertaa viikossa ja olennaista on jaksottaiset intervallit ja palauttelut. Kun tehdään niin tehdään täysillä, eikä sen pidä tuntua kivalta. Kun palautellaan, ni...
Lue lisää

Pahin paheeni

Kuva
" It's not cheating on your diet. It's enjoying an indulgence meal as part of your healthy lifestyle." Asia, josta saan kuulla aina yhä uudelleen ja uudelleen, on ykköspaheeni: energiajuomat. "Siis, tiedät sie kuinka paljon noissa on kaloreita?!", "Ootko Riikka huomannut, että juot noita joka päivä?", "No mutta, nehän ovat pahimpia kaikista , sie oot joku parikymppinen ja otsalohkokin kehittyy 25-vuotiaaksi asti!" Kyllä. Ne ovat oletettavasti epäterveellisimpiä kuin kahvi. Elimistöön ja sen terveyteen en koe niiden vaikuttavan kuitenkaan niin paljon kuin alkoholi (jota suurin osa valistajistani käyttää nykyään enemmän kuin minä, mutta anyway...). Varmastikaan kaikkia energiajuomien vaikutuksia ei ole tutkittu, mutta eiköhän jokaisella meillä ole omat paheemme - itse en usko energiajuomien olevan pahimmasta päästä. En ole ikinä pitänyt kahvista ja haluan oman kofeiinikiintiöni täyteen viikottain. Ja kyllä, "kahvi on luonnontuo...
Lue lisää

Avoimuus

Kuva
"Mullon aina paljon sanottavaa, mut neki on vaan sanoja. Oon avoin mielen säästäni, avoimesti sekaisin päästäni." "Oot sä aina noin avoin?" kuulin monesti tämän vuoden ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana. Tuolloin kysyjällä oli usein toinen kulmakarva pystyssä tai muuten vain hämmentynyt ilme. Muutenkin tuona aikana, erityisesti ensimmäisen kahden kuukauden aikana, minun täytyi moneen otteeseen käydä omassa mielessäni läpi "millainen olen, mitä haluan, millainen haluan olla". Vastaava kysymysten ketju vain jatkui ja jatkui mielessäni, mutta kysymyksille ei tuntunut koskaan löytyvän loppua. Toisin sanoen, jouduin useasti perustelemaan itselleni omaa persoonaani vahvan kyseenalaistamisen takia. Kyseenalaistamisen, joka lähti lähinnä minusta itsestäni. Tänä vuonna olenkin oppinut, etten enää ikinä halua kyseenalaistaa omaa minuutta, omaa persoonaani (vrt. kyseenalaistaminen ja haastaminen - jälkimmäinen on mielestäni toisinaan hyvästä). Vastaus täm...
Lue lisää