Ylipaino on ylivoimaa?
"The pain of being overweight is far worse than the pain of working out."
Vaikka olen suhteellisen helposti ärsyyntyvä ihminen (okei, okei, varmaan jokainen tuttavani on kuullut suustani edes kerran "ärsyttää iha hirveest" tai "vituttaa taas"), minullakin on tiettyjä asioita, jotka saavat minut kuvainnollisesti reagoimaan kuin härkä nähdessään punaista. Tosin, härkäkin on kuulemma värisokea, joten...
Yksi sellaisista asioista on ylipainoisten liikkuminen. Tai lähinnä ihmisten reagointi ja asenteet ylipainoisten liikuntaan. Suuri osa tätä nykyä osaa asennoitua lenkkipolulla nähtäviin pullukoihin hyvällä meiningillä, mutta pakko todeta, että matkaa on yhä. Olen huomannut monesti tuttavienikin päästävän sen kummemmin ajattelematta (ja tuskin pahaa tarkoittamatta) lausahduksen, että "onpas tuolla rouvalla kokoa", kun olemme olleet yhdessä treenaamassa julkisella paikalla. Oma reagointini on varmasti ollut sen jälkeen yhtä kypsää kuin kyseinen lausahdus (anteeksi siitä). Usein (etenkin roimasti) ylipainoisilla on valtavan suuri kynnys lähteä liikkumaan julkisille paikoille tai jonnekin muualle, missä on muitakin ihmisiä. Itsellänikin tuosta kynnyksestä on jäljellä joitakin jäänteitä ja joudun yhä tekemään asian kanssa töitä, vaikka olenkin jo "normaalissa" painossa. Muiden ikävät kommentit, mulkoilut ja ivalliset tai huvittuneet eleet moninkertaistavat kynnyksen, joka on valmiiksi jo suuri. Jokainenhan meistä miettii enemmän tai vähemmän, miltä toisten silmissä näyttää.
Kuvailemani reagointi tapa on mielestäni äärimmäisen ironista. Toisten kokoa kauhistelevat tai naureskelevat eivät selkeästikään ihannoi ylipainoa tai haluaisi toisen kiloja itselleen. Toisaalta, jos ei ole läpimätä sisältä, tuskin ylimääräisiä kiloja haluaisi muillekaan. Lopulta, kun pullukka saa itsensä liikkumaan, hän saa osakseen kieroja katseita - "mitä tuo tekee täällä?" Eikö kyseinen pullukka ole silloin juuri oikeassa paikassa, treenaamassa? Ja jos asiaan täytyy ylipäätään reagoida (olemmehan me Suomessa niin eikö anneta kaikkien vain olla rauhassa), eikö keskustelua voisi avata ja ihailla toisen duunia?
Miksi ihailla? Hehän tekevät ja huolehtivat itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan niin kuin kaikkien täytyisikin? Itse voin rehellisesti sanoa liikkuvien pullukoiden olevan idoleitani. Kyllä, karua voi olla lopputulos, mihin kuntoon joku on itsensä päästänyt. Mutta asia ei muutu voivottelemalla (vaan tekemällä, ylipainoisten tukemisesta olen maininnut tässä kirjoituksessani). Kuitenkin, olen itsekin ollut hieman yli vuosi sitten lähes 18 kiloa ylipainoinen ja muistan valitettavan tarkasti, miltä ensimmäisten kuukausien treenit viikkojen löhöilyn ja vuosien löllöpalloilun jälkeen tuntui. Varmasti kaikki tunnustavat, että ylipainoisen liikkuminen on huomattavasti haasteellisempaa kuin "normaalipainoisen". Pelkkä seisominenkin voi tuntua raskaalta ja kävelykin hengästyttää. Pienikin liikunta vaatii enemmän ylipainoisen lihaksilta ja niveliltä kuin kevyemmän kaverin. Jos pullukka ja perustallaaja vetävät lähellekään samanlaisen treenin, edellä mainittu on saanut siitä fyysisesti enemmän itselleen. Koska jossain asioissa ylipaino on ylivoimaa.
Pullukat - treenataan julkisilla paikoilla jatkossakin - edes vain muiden kiusaksi. Pienillä, mutta tehokkailla askelilla kohti hyvinvointia!
Muut - pohditaan omia asenteitamme, jooko? Sanat voivat oikeasti satuttaa ja äänemme eivät ole aina niin hiljaisia kuin kuvittelemme (yleensä asianomaiset kuulevat kyllä).
-Riikka
Vaikka olen suhteellisen helposti ärsyyntyvä ihminen (okei, okei, varmaan jokainen tuttavani on kuullut suustani edes kerran "ärsyttää iha hirveest" tai "vituttaa taas"), minullakin on tiettyjä asioita, jotka saavat minut kuvainnollisesti reagoimaan kuin härkä nähdessään punaista. Tosin, härkäkin on kuulemma värisokea, joten...
Yksi sellaisista asioista on ylipainoisten liikkuminen. Tai lähinnä ihmisten reagointi ja asenteet ylipainoisten liikuntaan. Suuri osa tätä nykyä osaa asennoitua lenkkipolulla nähtäviin pullukoihin hyvällä meiningillä, mutta pakko todeta, että matkaa on yhä. Olen huomannut monesti tuttavienikin päästävän sen kummemmin ajattelematta (ja tuskin pahaa tarkoittamatta) lausahduksen, että "onpas tuolla rouvalla kokoa", kun olemme olleet yhdessä treenaamassa julkisella paikalla. Oma reagointini on varmasti ollut sen jälkeen yhtä kypsää kuin kyseinen lausahdus (anteeksi siitä). Usein (etenkin roimasti) ylipainoisilla on valtavan suuri kynnys lähteä liikkumaan julkisille paikoille tai jonnekin muualle, missä on muitakin ihmisiä. Itsellänikin tuosta kynnyksestä on jäljellä joitakin jäänteitä ja joudun yhä tekemään asian kanssa töitä, vaikka olenkin jo "normaalissa" painossa. Muiden ikävät kommentit, mulkoilut ja ivalliset tai huvittuneet eleet moninkertaistavat kynnyksen, joka on valmiiksi jo suuri. Jokainenhan meistä miettii enemmän tai vähemmän, miltä toisten silmissä näyttää.Kuvailemani reagointi tapa on mielestäni äärimmäisen ironista. Toisten kokoa kauhistelevat tai naureskelevat eivät selkeästikään ihannoi ylipainoa tai haluaisi toisen kiloja itselleen. Toisaalta, jos ei ole läpimätä sisältä, tuskin ylimääräisiä kiloja haluaisi muillekaan. Lopulta, kun pullukka saa itsensä liikkumaan, hän saa osakseen kieroja katseita - "mitä tuo tekee täällä?" Eikö kyseinen pullukka ole silloin juuri oikeassa paikassa, treenaamassa? Ja jos asiaan täytyy ylipäätään reagoida (olemmehan me Suomessa niin eikö anneta kaikkien vain olla rauhassa), eikö keskustelua voisi avata ja ihailla toisen duunia?
Miksi ihailla? Hehän tekevät ja huolehtivat itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan niin kuin kaikkien täytyisikin? Itse voin rehellisesti sanoa liikkuvien pullukoiden olevan idoleitani. Kyllä, karua voi olla lopputulos, mihin kuntoon joku on itsensä päästänyt. Mutta asia ei muutu voivottelemalla (vaan tekemällä, ylipainoisten tukemisesta olen maininnut tässä kirjoituksessani). Kuitenkin, olen itsekin ollut hieman yli vuosi sitten lähes 18 kiloa ylipainoinen ja muistan valitettavan tarkasti, miltä ensimmäisten kuukausien treenit viikkojen löhöilyn ja vuosien löllöpalloilun jälkeen tuntui. Varmasti kaikki tunnustavat, että ylipainoisen liikkuminen on huomattavasti haasteellisempaa kuin "normaalipainoisen". Pelkkä seisominenkin voi tuntua raskaalta ja kävelykin hengästyttää. Pienikin liikunta vaatii enemmän ylipainoisen lihaksilta ja niveliltä kuin kevyemmän kaverin. Jos pullukka ja perustallaaja vetävät lähellekään samanlaisen treenin, edellä mainittu on saanut siitä fyysisesti enemmän itselleen. Koska jossain asioissa ylipaino on ylivoimaa.Pullukat - treenataan julkisilla paikoilla jatkossakin - edes vain muiden kiusaksi. Pienillä, mutta tehokkailla askelilla kohti hyvinvointia!
Muut - pohditaan omia asenteitamme, jooko? Sanat voivat oikeasti satuttaa ja äänemme eivät ole aina niin hiljaisia kuin kuvittelemme (yleensä asianomaiset kuulevat kyllä).
-Riikka
Kommentit
Lähetä kommentti