Repsahtelua
"Weight loss is not a physical challenge - it's a mental one."
Kirjoitus varsin yleisestä aiheesta, josta ei niin mielellään puhuta. Miksei muka? Koska se on tavallisuudestaan huolimatta häpeällistä, suututtavaa ja jonkin verran jopa lamauttavaa. Kyse on repsahtelusta.
Sanasta tulee ehkä mieleen riippuvuussairauden (esimerkiksi alkoholistit, suuri osa tupakoitsijoista, narkomaanit...) tuottama repsahtelu, "lankeaminen", riippuvuuden kohteeseen. Käsitteen sisältö ei niinkään poikkea tässä tapauksessa: sisäisen pullukan lankeaminen herkutteluun. Sisäisellä pullukalla ja ylipäätään tällä kontekstilla tarkoitan 1. ylipainoista tai ent. ylipainoista, joka on 2. perso herkuttelulle.
Oman ylipainoni yksi merkittävimmistä syistä oli juuri herkuttelu ja olen kokenut sen rajoittamisen yhtenä haasteellisempana asiana painonpudotuksessa. Olen niin sanotusti stressisyöjä eli toisin sanoen herkutteluni lähti helposti lapasesta ollessani hyvin stressaantunut. Asiaa ei auta, että olen monen tuttuni stressaaja nro 1. Rajoittamista on vaikeuttanut myös niin omat kuin muidenkin mielipiteet: uskon itse vakaasti siihen, että herkkujen suhteen totaalikieltäytyminen ei ole vastaus - uskon tasapainoon. Herkutella saa ja täytyy, kunhan pysyy kohtuudessa. Pienet herkkumäärät tai yhteen päivään jäävä isompi herkuttelu eivät kaada kuppia nurin eli yksi huono ateria ei tee koko ruokavaliosta huonoa. Muut ovat omaa tietoista rajoittamistani vaikeuttanut joillakin kommenteillaan, esimerkiksi "kyllähän sinä nyt kakkua voit maistaa" tai syyllistämisellä juhlimattomuudesta. Kyllä, minä herkuttelen. Mutta jos asiasta ei ole minulla tiettyä varmuuden tunnetta, tiedän syöksyväni repsahtamiseen, joka ei kyllä jää yhteen kakkupalaan. Juhlimattomuudella tarkoitan baareilua, jonne itselläni ei ole ongelmaa lähteä mukaan esimerkiksi kuskiksi, mutta osalle ystävistäni suurimman-osa-ajan-alkoholittomuus vaikuttaa olevan ongelma. Käyn silloin tällöin viihteellä ja minusta se on mukavaa. Kuitenkin haluan pitää alkoholin nauttimisen hyvin harvinaisena huvina, sillä itselläni yhdestä baari-illasta toipumiseen menee vähintään viikko (vaikken joisi paljoa), mikä puolestaan vaikuttaa pääsääntöisesti treeneihini, kehitykseeni ja ennen kaikkea perusarkeenkin. Harvoin siis näen tuon huvitteluillan sen kaiken arvoisena.
Mitä sitten on minun terveellinen herkutteluni? Ihannehan olisi, että herkuttelisin esimerkiksi pienellä määrällä kermavaahtoa ja marjoja tai sitten banaaniletuilla. Niinkin toisinaan teen, mutta usein se on energiajuoma pari (tai muutama) kertaa viikossa tai karkeilla herkuttelua yhdessä ystävien kanssa leffaa katsoessa. Tervettä on myös syödä äidin tekemiä pullia yksi, kaksi tai kolme vanhemmilla vieraillessa tai juhlissa maistaa täytekakkua reilummalla palalla.
Mitä sitten on minun repsahteluni? Esimerkki viime viikosta (ei samana päivänä): 1x 0,5l energiajuoma, yli 400g irtokarkkeja ja suklaata yli 260g (yli 2 suklaalevyä) - kaikki nämä yksinään perusruokailuni lisäksi. Mistä asia lähti? Muutamasta hassusta suklaapalasta ystäväni luona ilman "varmuuden tunnetta". Mitä tilanteessa itselläni on usein mielessä:
1. "Tänään jos milloin olen karkkipussin ansainnut" - aika perus sisäisen pullukan palkitsemisajatus esimerkiksi jostakin liikuntasuorituksesta. "Palkinto" kuitenkin usein vain mitätöi kyseisen treenin.
2. "Otan vain pari palaa, sitten laitan tämän takaisin kaappiin" - joopajoo ja otat sen suklaalevyn viereen ja katsot samalla televisiota? Ja olet sitten aidosti muka hämmästynyt, kun käteen osuu enää tyhjä kuori? Toivon, että tämä on muillekin tuttu tilanne eikä vain itselleni tyypillistä. :D
Repsahtelun jälkeen on useimmiten jonkinlainen "morkkis", mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Mitä tehdä tällaisen herkkusarjan jälkeen? Ota vastuu tekemisistäsi, ajattele, että kämpästäsi ei ainakaan nyt löydy mitään ylimääräistä mussutettavaa ja lataa toivosi muiden sisäisten pullukoiden tavoin the day:hin. Nimittäin maanantaihin.
-Riikka
Kirjoitus varsin yleisestä aiheesta, josta ei niin mielellään puhuta. Miksei muka? Koska se on tavallisuudestaan huolimatta häpeällistä, suututtavaa ja jonkin verran jopa lamauttavaa. Kyse on repsahtelusta.
Sanasta tulee ehkä mieleen riippuvuussairauden (esimerkiksi alkoholistit, suuri osa tupakoitsijoista, narkomaanit...) tuottama repsahtelu, "lankeaminen", riippuvuuden kohteeseen. Käsitteen sisältö ei niinkään poikkea tässä tapauksessa: sisäisen pullukan lankeaminen herkutteluun. Sisäisellä pullukalla ja ylipäätään tällä kontekstilla tarkoitan 1. ylipainoista tai ent. ylipainoista, joka on 2. perso herkuttelulle.
Oman ylipainoni yksi merkittävimmistä syistä oli juuri herkuttelu ja olen kokenut sen rajoittamisen yhtenä haasteellisempana asiana painonpudotuksessa. Olen niin sanotusti stressisyöjä eli toisin sanoen herkutteluni lähti helposti lapasesta ollessani hyvin stressaantunut. Asiaa ei auta, että olen monen tuttuni stressaaja nro 1. Rajoittamista on vaikeuttanut myös niin omat kuin muidenkin mielipiteet: uskon itse vakaasti siihen, että herkkujen suhteen totaalikieltäytyminen ei ole vastaus - uskon tasapainoon. Herkutella saa ja täytyy, kunhan pysyy kohtuudessa. Pienet herkkumäärät tai yhteen päivään jäävä isompi herkuttelu eivät kaada kuppia nurin eli yksi huono ateria ei tee koko ruokavaliosta huonoa. Muut ovat omaa tietoista rajoittamistani vaikeuttanut joillakin kommenteillaan, esimerkiksi "kyllähän sinä nyt kakkua voit maistaa" tai syyllistämisellä juhlimattomuudesta. Kyllä, minä herkuttelen. Mutta jos asiasta ei ole minulla tiettyä varmuuden tunnetta, tiedän syöksyväni repsahtamiseen, joka ei kyllä jää yhteen kakkupalaan. Juhlimattomuudella tarkoitan baareilua, jonne itselläni ei ole ongelmaa lähteä mukaan esimerkiksi kuskiksi, mutta osalle ystävistäni suurimman-osa-ajan-alkoholittomuus vaikuttaa olevan ongelma. Käyn silloin tällöin viihteellä ja minusta se on mukavaa. Kuitenkin haluan pitää alkoholin nauttimisen hyvin harvinaisena huvina, sillä itselläni yhdestä baari-illasta toipumiseen menee vähintään viikko (vaikken joisi paljoa), mikä puolestaan vaikuttaa pääsääntöisesti treeneihini, kehitykseeni ja ennen kaikkea perusarkeenkin. Harvoin siis näen tuon huvitteluillan sen kaiken arvoisena.
Mitä sitten on minun terveellinen herkutteluni? Ihannehan olisi, että herkuttelisin esimerkiksi pienellä määrällä kermavaahtoa ja marjoja tai sitten banaaniletuilla. Niinkin toisinaan teen, mutta usein se on energiajuoma pari (tai muutama) kertaa viikossa tai karkeilla herkuttelua yhdessä ystävien kanssa leffaa katsoessa. Tervettä on myös syödä äidin tekemiä pullia yksi, kaksi tai kolme vanhemmilla vieraillessa tai juhlissa maistaa täytekakkua reilummalla palalla.
Mitä sitten on minun repsahteluni? Esimerkki viime viikosta (ei samana päivänä): 1x 0,5l energiajuoma, yli 400g irtokarkkeja ja suklaata yli 260g (yli 2 suklaalevyä) - kaikki nämä yksinään perusruokailuni lisäksi. Mistä asia lähti? Muutamasta hassusta suklaapalasta ystäväni luona ilman "varmuuden tunnetta". Mitä tilanteessa itselläni on usein mielessä:
1. "Tänään jos milloin olen karkkipussin ansainnut" - aika perus sisäisen pullukan palkitsemisajatus esimerkiksi jostakin liikuntasuorituksesta. "Palkinto" kuitenkin usein vain mitätöi kyseisen treenin.
2. "Otan vain pari palaa, sitten laitan tämän takaisin kaappiin" - joopajoo ja otat sen suklaalevyn viereen ja katsot samalla televisiota? Ja olet sitten aidosti muka hämmästynyt, kun käteen osuu enää tyhjä kuori? Toivon, että tämä on muillekin tuttu tilanne eikä vain itselleni tyypillistä. :D
Repsahtelun jälkeen on useimmiten jonkinlainen "morkkis", mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Mitä tehdä tällaisen herkkusarjan jälkeen? Ota vastuu tekemisistäsi, ajattele, että kämpästäsi ei ainakaan nyt löydy mitään ylimääräistä mussutettavaa ja lataa toivosi muiden sisäisten pullukoiden tavoin the day:hin. Nimittäin maanantaihin.
-Riikka
Kommentit
Lähetä kommentti