Dancing Queen
"Dance like nobody is watching."
No, siitäpä itselläni on kokemusta reilusti viime vuodesta, erityisesti olkapään mennessä viimeistä kertaa pois sijoiltaan. Joka tapauksessa, tuon fiiliksen löytäminen osaa olla hemmetin vaikeaa ryhmäliikuntatunnilla...
Eilen loppui lähes kahden viikon treenitauko, joka johtui rankasta työputkesta (n. 10h päiviä: ulkona peuhaamista, viileässä vedessä lillumista, naurua, stressiä, satoja kilsoja ajamista... Vapaapäivät menivät siis ymmärrettävästi levätessä ja kerätessä itseä seuraavaa viikkoa varten). Olin selaillut suosikkiliikuntakeskukseni ohjelmistoa ja olen jo kauan sitten laittanut merkille "Dancemix" -tunnin, jota järjestetään juuri itselleni sopivana päivänä, sunnuntaina. Päätin aamupäivän laiskan makoilun jälkeen tsempata ja parin tunnin varoitusajalla varasin itselleni paikan kyseiselle ryhmäliikuntatunnille.
Normaalisti kävijöitä on niin paljon, ettei kukaan oikein vaikuta kiinnittävän huomiota toisiinsa. Se on sopinut itselleni mainiosti, jos tunnilla ei ole yhtäkään tuttua tai tunnen jostain syystä itseni muuten epävarmaksi. Ilmeisesti kesäaikaan ryhmäliikuntatunneilla porukka ei vain käy niin aktiivisesti, sillä käymälläni tunnilla oli ehkä juuri 10 henkilöä, rutkasti tilaa ja kaikki vaikuttivat tuntevan toisensa. Jostain syystä en saanut kättäni ylös, kun ekakertalaisia kysyttiin (olenhan minä käynyt kyllä zumbatunneilla niin eikö se riitä?!), joten tietenkään ohjelmaa ei niin selkeästi käyty etukäteen läpi (olin siis ainoa, kuka ei ollut käynyt sillä tunnilla aiemmin. Tai sitten se "toinenkaan" ei vain viitsinyt viitata). Tauon jälkeen olin valinnut tanssitunnin myös siksi, että halusin keveän laskun takaisin treenien pariin. Tunnin keskiarvoikä oli mahdollisesti +40, mikä tuuditti minut uskomaan vahvemmin tunnin kepeyteen. Pyhpah.
Tunti oli tosiaan tunti, sykkeet kävivät korkeimmillaan 179 ja keskisyke pysyi 135. Captain Jackin tahtiin hyppely kyllä sytytti, mutta lopputunnista tanssiaskeleet taisivat mennä enemmän zazaza tai muun vastaavan puolelle ja koska omistan onnettoman huonon rytmitajun, olin suurimman osan tunnista pihalla ja katselin järkyttyneenä ohjaajaa.
Uskon tunnin olleen sisäisistä tunteistani huolimatta hyvä, sillä harjoittelemallahan sitä luulisi kehittyvän (myös sen rytmitajun?). Ja selviydyin hengissä eikä kukaan liiemmin mulkoillutkaan, vaikken suurimmaksi osaksi pysynyt oikeastaan missään liikkeissä tahdissa. Mielessä ehti käväistä jo kysymys, että "Miksi en jatkanut bailatinoa pienenä? Tanssi on kauneimpia liikuntamuotoja ikinä!". Palauduin kuitenkin suhtnopeasti maanpinnalle, sillä itse en tiedä monia kauniimpia asioita kuin osaavan uimarin uintitekniikat ja veden pinta katsottuna veden alta. Vastaus riippuu aina vastaajasta.
-Riikka
No, siitäpä itselläni on kokemusta reilusti viime vuodesta, erityisesti olkapään mennessä viimeistä kertaa pois sijoiltaan. Joka tapauksessa, tuon fiiliksen löytäminen osaa olla hemmetin vaikeaa ryhmäliikuntatunnilla...
Eilen loppui lähes kahden viikon treenitauko, joka johtui rankasta työputkesta (n. 10h päiviä: ulkona peuhaamista, viileässä vedessä lillumista, naurua, stressiä, satoja kilsoja ajamista... Vapaapäivät menivät siis ymmärrettävästi levätessä ja kerätessä itseä seuraavaa viikkoa varten). Olin selaillut suosikkiliikuntakeskukseni ohjelmistoa ja olen jo kauan sitten laittanut merkille "Dancemix" -tunnin, jota järjestetään juuri itselleni sopivana päivänä, sunnuntaina. Päätin aamupäivän laiskan makoilun jälkeen tsempata ja parin tunnin varoitusajalla varasin itselleni paikan kyseiselle ryhmäliikuntatunnille.
Itseni kohdalta tunti ei mennyt kuin Strömsössä. Olen aikoinaan käynyt ryhmäliikuntatunneilla enemmän, milloin missäkin kaupungissa. Koska pidän enemmän ajoissa kuin myöhässä olemisesta, minulla on ollut valitettavan paljon aikaa kartoittaa kävijöitä (vaikken lokeroinnista itsekään pidä). Lähes jokaiselta tunnilta löytyvät:
1 Eturivin lahjakkuus: käy paikalla varmaan joka tunti, osaisi ohjelman ulkoakin, vaikuttaa joltakin suositulta muoti- tai hyvinvointibloggarilta, 2. Teinityttöporukka: yleensä noin 1-3 hengen poppoo ja keskittyvät enemmänkin peittämään tunnin musiikin hihityksensä alle (noh, ainakin heillä on hauskaa), 3. Miessukupuolen edustaja: lähes aina joko vanhempi mies tai nuorempi kaveri, jolla kunto näyttää olevan kohillaan, 4. Tunnista eniten hyötyvä yksilö: joko hyvin vanha rouva tai ylipainoinen tyyppi - vetävät eniten tunteella, 5. Teräsmamma: 50-80-vuotias naishenkilö, jolla teräksinen kunto. |
Lemppariaamupalani: mysliä maidon,
banaanin ja tuoremehun kera
|
Tunti oli tosiaan tunti, sykkeet kävivät korkeimmillaan 179 ja keskisyke pysyi 135. Captain Jackin tahtiin hyppely kyllä sytytti, mutta lopputunnista tanssiaskeleet taisivat mennä enemmän zazaza tai muun vastaavan puolelle ja koska omistan onnettoman huonon rytmitajun, olin suurimman osan tunnista pihalla ja katselin järkyttyneenä ohjaajaa.
Uskon tunnin olleen sisäisistä tunteistani huolimatta hyvä, sillä harjoittelemallahan sitä luulisi kehittyvän (myös sen rytmitajun?). Ja selviydyin hengissä eikä kukaan liiemmin mulkoillutkaan, vaikken suurimmaksi osaksi pysynyt oikeastaan missään liikkeissä tahdissa. Mielessä ehti käväistä jo kysymys, että "Miksi en jatkanut bailatinoa pienenä? Tanssi on kauneimpia liikuntamuotoja ikinä!". Palauduin kuitenkin suhtnopeasti maanpinnalle, sillä itse en tiedä monia kauniimpia asioita kuin osaavan uimarin uintitekniikat ja veden pinta katsottuna veden alta. Vastaus riippuu aina vastaajasta.
-Riikka
Kommentit
Lähetä kommentti