Riittämättömyys

"You do enough, you have enough, you are enough."

Tunne, joka varmasti muillekin tai ainakin toivottavasti muillekin kuin minulle tuttu. Riittämättömyys. Itse olen kokenut riittämättömyyden tunnetta nyt jo parin viikon ajan, kun haaveeni kaatuivat kuuluisana "Haaveet kaatuu" -päivänä.

Tunne syntyi siitä, kun selvisi, etten päässyt tavoitteeseeni. Tapahtumaketju aiheutti vahvan epäonnistumisen tunteen ja koska tavoitteeni oli sidoksissa myös siihen, kuinka muut pärjäsivät, se toi mukanaan myös riittämättömyyden tunteen. Muut olivat pärjänneet minua paremmin, oma tulokseni ja parhaani ei tällä kertaa riittänyt.

Kokemani tunteet ovat olleet varmasti inhimillisiä ja on luonnollista, ettei aina voi onnistua. Tunteet vaiensivat järjen äänen liian pitkäksi aikaa; "se, että kaadumme tai edes se, kuinka monta kertaa kaadumme, eivät meitä määritä. Se määrittää, kuinka me kaaduttuamme nousemme". Kokemani riittämättömyys tuntui pohjattomalta, koska ikävä myöntää, mutta elämässäni on ollut harvinaisen vähän hetkiä, kun olen kyennyt pidemmän jakson ajan antamaan itsestäni kaiken irti. Intin alussa olin kuitenkin onnistunut siihen, mutta myöhemmin selvisi, ettei oma parhaani riittänyt tai miten sen itse säälissä pyöriessäni ilmaisin "omalla parhaallani näemmä voi pyyhkiä vain persettä". Tekemäni työ tuntui turhalta ja omat haaveeni naurettavilta. Pikkuhiljaa aloin miettiä kuitenkin vaihtoehtoja, "miten selvitä tästä". Tein listoja mielessäni, punnitsin eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia ja ennen kaikkea jouduin pohtimaan uusiksi, mihin haluaisin panostaa, mitkä asiat ovat minulle itselle tärkeitä ja mihin minusta olisi. Mieleeni alkoi pilkahdella oma totuuteni, johon itse olin ennen tätä vuotta vankasti uskonut. Ihmisellä on tietyt, yksilölliset äärirajansa. Rajoja kuitenkin voi venyttää ja siirtää, kun liikutaan tarpeeksi lähellä niitä. Rajat ovat dynaamisia, ei staattisia. Ne voivat siis muuttua ja kehittyä. Näin ollen ihmisenkin toiminta voi kehittyä mahdollisuuksien mukaan ja hän voi kyetä aina uudestaan asioihin, joihin ei ennen kyennyt. Eikö urheilulajitkin puhu tämän puolesta, kun uusia ennätyksiä jahdataan uudestaan ja uudestaan?

Myöhemmin tällä kuluneella viikolla minulle selvisi, että haaveeni kaatumisessa oli pitkälti kysymys muiden mielipiteistä minusta. Ajatus lievitti itsesyyttelyitäni, sillä asia on sellainen, johon voi vaikuttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Tunnen myös itseni hyvin ja tiedän ryhmien ohjaamisen ja johtamisen olevan vahvuuksiani, koska se on myös sellainen asia, jota elämässäni haluan tehdä ja jota olen noin puolet elämästäni harjoittanut kehittyäkseni. Olen toisinaan uusia asioita ja ympäristöä kohtaan myös hitaasti lämpenevä, jolloin saatan jopa muuttua hetkeksi hissukkamaiseksi, mikä varmaan tänäkin vuonna tyypilliseen tapaan toistui. Siinä vaiheessa, kun alan puhumaan, minua ei niin helposti enää hiljaiseksi saa. Kyseistä vaihetta en varmaan vielä ole saavuttanut täydellisesti tämän vuoden hallitsevassa ympäristössäni, mutta hiljaa hyvä tulee. Ihmisten on pelattava niillä korteilla, mitä heille jaetaan ja ajoittain toisille vain sattuu parempi käsi. Kuitenkin päätän tämän tekstin jo mainittuun: tällä kertaa kaaduin haaveideni mukana ja varmasti tulen toistekin kaatumaan. Tälläkin kertaa kuitenkin nousen ja samaan kuoppaan en tule enää kaatumaan - tai ainakin nyt tiedän, miten sieltä pääsee entistä nopeammin pois.

-Riikka