Vaellusta arvomaailmassa

"Try to make the world a better place."

Vaikka aihe ei suoranaisesti liity hyvinvointiin, niin kirjoitan tämän, sillä oman itsensä hyväksyminen ja omien unelmien tavoittelu liittyvät siihen vahvasti. Vähintään yksilötasolla.

Olen aina rakastanut lastenelokuvia. Vanhemmiten myös minä olen havainnut niiden ohjelmoivan omalla tavallaan lasten mieliin haluttua arvopohjaa, mitä voidaan pitää jonkin tasoisena propagandana. Koska lastenelokuvien välittämät "opetukset" ja arvot ovat yleensä yleisesti hyväksyttyjä, niin asiasta puhutaan mielestäni melko vähän. Usein on myös ehkä huomattu, että lapsi ei sinänsä keskity yhteiskunnallisiin teemoihin vaan itse "sadun maailmaan", hauskoihin hahmoihin ja tarinaan.

Tämän viikon perjantai-ilta menikin katsellessa Zootropolista. Vaikka yhteiskunnallinen teema ja punainen lanka suorastaan huutavat itseään esille, niin elokuva oli aivan loistava. Ehkä juuri teeman ja opetuksen, jotka voin allekirjoittaa itsekin, vuoksi?

Elokuvassa jänis, Judy Hopps, jahtaa unelmiaan toimia poliisina muiden mielipiteistä välittämättä. Kaikki hokevat koko elokuvan ajan, ettei Judy pysty johonkin, sillä hän on "vain" söpö pupu. Judysta kuitenkin tulee ensimmäinen jänispoliisi suurempien poliisieläinten keskelle ja elokuvan edetessä hänestä ja hänen kettu-ystävästään tulee sankareita. Elokuvassa käydään myös sortoa ja syrjintää peto- ja saaliseläinten kesken, puolin ja toisin.

Elokuva alleviivaa ajatusta: "Tee kaikkesi unelmiesi eteen huolimatta muiden epäuskosta. Päätä itse, mitä haluat ja tavoittele sitä - sinun ei tarvitse vain asettua muiden tai yhteiskunnan sinulle asettamaan muottiin." Lisäksi eläinten keskinäisen sorto voidaan laajentaa meidän elämäämme nykyhetkeen: jokainen meistä on yksilö, ei luoteta sokeasti stereotypioihin ja käännytä näin toisiamme vastaan.

Mielestäni elokuvan visuaalinen ja sadullinen puoli olivat loistavia. Ja koska innostuin sen laajemmista teemoista, elokuva saa minulta täydet pisteet. Toki syynä on juuri yhtenäinen periaate (tulkintakysymys, tosin), mutta nykyään lapsia täytyisi entistä vahvemmin kannustaa jahtaamaan unelmiaan, ylipäätänsä unelmoimaan ja yrittämään. Myös erilaisuuden sietoon ja yhteisöllisyyteen tulisi kasvattaa jo pienestä pitäen, jotta ihmisryhmien elo voisi olla tulevaisuudessa sopuisampaa ja ennakkoluulottomampaa.

Olkaa omia, aitoja itsejänne ja jahdatkaa unelmianne.

"I won't give up, no I won't give in

Till I reach the end

And then I'll start again."

-Riikka