Kohti tasapainoa

"Love yourself first and everything else falls into line." Tämän kertaisen postauksen halusin tehdä kasvojen hoidosta. Aiemmin olen kyllä kirjoittanut omasta atooppisesta ihostani ja sen oireiluista, kyseisen tekstin löydät  tästä. Aiemmassa kirjoituksessani paneuduin enemmän omaan ihotyyppiini ja lähinnä sen tuottamiin vaikeuksiin käsissä ja jaloissa. Mitä kasvojen hoitoon tulee, minun on näin aluksi pakko tunnustaa oma laiskuuteni. Olen tehnyt aina aiemmin vain sen, "mikä on ollut pakko". Eli toisin sanoen levittänyt perusrasvaa (minun ja ihoni kohdalla se on ollut perus Ceralan tai Ceralan plus, joita saa ostettua apteekeista) kuivaksi käpertyneeseen tai hilseilevään naamaan. Tilanteen laita muuttui viime vuoden lopulla, kun sain synttäri- ja joululahjaksi kattavan setin Oriflamen tuotteita. Aiemmin osa ongelmaani on ollut kaikkien merkkien laajat valikoimat, joita kaupoissa on tarjolla. En ole yksinkertaisesti tiennyt, mitä tuotteita tarvitsisin kasvoje...

"Don't count laps. Make every lap count." Kuten jo kerroinkin tuoreimmissa teksteissäni, olen käynyt viime vuoden lopusta lähtien kerran viikossa uimassa lähes joka viikko. Yksi uintikerta viikossa on melkoisen vähän ja haluaisin useimpina viikkoina käydä toisen tai kolmannenkin kerran altaassa, mutta yleensä olen joko puhki muista treeneistäni (jotka priorisoin tällä hetkellä tärkeämmiksi) tai sitten en vain mielelläni lähde viettämään vapaa-aikaani omalle työpaikalleni useampana päivänä viikossa. Kuitenkin jo tuo kerran viikossa uiminen on ollut aivan loistava päätös! Käyn kuntosalilla tällä hetkellä keskimäärin neljä kertaa viikossa ja lisäksi minulla on tämä uintitreenipäivä kerran viikossa. Treeniohjelmassani uinti on siis lähinnä palauttavaa, rentouttavaa ja virkistävää oheisharjoittelua salitreeniin. Olen kokenut, että uimiseni on ollut viikko viikolta yhä helpompaa eikä se ole enää tuntunut kuin täi tervassa uinnilta. Mielestäni on ollut jollain tasolla my...

"Strenght does not come from winning. Your struggles develop your strenghts. When you go through hardships and decide not to surrender. That is strenght." - Mahatma Gandhi Viime blogipostaukseni herätti mielestäni mielenkiintoista keskustelua äitini ja minun välillä. Minulla on aina ollut tapana lukea puhelimessa kirjoitukseni äidilleni ennen niiden julkaisua. Vaikka koen itseni avoimeksi ja en niin itseäni "sensuroivaksi" ihmiseksi, olen halunnut jakaa ajatukseni ja mielipiteeni ensin itselleni läheisen ihmisen kanssa ennen julkaisua. Kävimme keskustelua eräänlaisesta stigmasta. Se on oikeasti todella pelottavaa kertoa avoimesti, että kaikki ei ole ollut koko ajan hyvin. Ja ajatushan tuollaisenaan on naurettava - kuten edellisessäkin kirjoituksessani totesin, meistä varmasti kaikki kokevat elämänsä aikana edes hetkittäin ahdistusta. Ja omalla kohdallani kerroin vielä menneestä ajasta eli tässä tapauksessa viime vuodesta. Miksi se on niin vaikeaa kertoa, ett...

"Life isn't finding yourself. Life is about creating yourself." Pitkään on taas tehnyt mieli kirjoittaa, mutta selkeän punaisen langan löytäminen on minulle varmasti ikuinen haaste. Mielestäni kirjoittaminen on jäänyt minulla melko vähäiseksi viimeisen kahden vuoden aikana, toki sen hetkisillä elämäntilanteillani on ollut siihen myös vaikutusta. Esimerkiksi ei tullut mieleen kokeilla toissa vuonna varusmiespalveluksessa johtajia, että "hei herra alikersantti, voinko pitää pienen tauon tästä lippaan vaihdon harjoittelusta, jotta saan blogitekstin julkaistua?". Kirjoittamisen vähäisyyden vuoksi onkin hyvä hieman katsastaa vielä viime vuotta ja hypätä tähän hetkeen, miten elämä luistaa. Noh, viime vuonnahan se ei oikein luistanut. Hyviä, jopa täydellisiä, hetkiä viime vuoteen kyllä mahtui myös, mutta kokonaisuudessaan kutsuisin sitä omalla kohdallani oppivuodeksi. Suurin hetki täynnä valoa ja lämpöä viime vuonna oli kohdata ensimmäistä kertaa kummityttöni. H...