Kohti tasapainoa

"Be the change that you want to see in the world." - Mahatma Gandhi En tiedä olenko ainut, kenellä ensimmäinen reagointi jouluajan mättöihin tuntuu olevan se kuuluisa kauhistuminen ja morkkis; "en halua edes ajatella, mitä olen syönyt kuluneen päivän aikana. Tai sanotaanko, että kolmen tai neljän päivän aikana." Kauhistuminen ja morkkis ovat onneksi olleet aina vain se ensireaktio, mutta esimerkiksi toissapäivänä itse törmäsin instagramissa tikiksen julkaisemaan kuvaan: "Ei ole väliä, mitä syöt joulun ja uuden vuoden välissä, vaan mitä syöt uuden vuoden ja joulun välissä". Mieleni valtasi helpotus, kun asia upposi kovaan pääkoppaani. Näinhän se asia on. Vaikka itselläni onkin asiat siinä mielessä hyvin, että en voi sietää jouluruokaa (paitsi karjalanpaistia, mutta joku fiksumpi joskus sanoi, ettei se kuulu jouluruokiin), joten sitä ei tule naamariin mätettyäkään. Kuitenkin suklaalle olen enemmän kuin perso, joten sitä on tullut nyt kolmisen, neli...

"Losing weight is hard. Being fat is hard. Pick your hard." Sokeutuminen itselle. Meikätyttö ansaitsisi tästä varmaan jonkin mitalin tai vähintään maisteritutkinnon. Kun kropassa tapahtuu muutoksia, etenkin, jos puhutaan lyhyestä ajanjaksosta, niin mieli ei oikein pysy siinä mukana. Ainakaan omalla kohdallani en ole onnistunut siinä kertaakaan. Ensimmäisen kerran radikaalisti minulle tuli lisää painoa, kun olin itse lopettanut uinnin vuoden 2009 kevään jälkeen. Itseasiassa siinäkin näen, että paino ei pudonnut ylleni kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan ne sen hetkiset ruokailutottumukset kerryttivät painoa pikku hiljaa. Tässä tapauksessa muutosta en nähnyt itse kirkkaasti, sillä en vieraillut puntarilla kovin usein ja vaatekauppoihin heikon itsetuntoni takia astuin ehkä kerran vuodessa, pakotettuna. Lopulta, kun minulla oli useammat farkut ratkennut aina samasta kohtaa reittä ja viimein, kun lempifarkkuni ratkesivat samasta kohdasta , mietin, että onhan se nyt helvet...

"I'm not fat. I'm just so freakin' sexy it overflows." 4.12. vaikutti lähes normaalilta maanantailta. Kello oli kuitenkin poikkeuksellisesti herättämässä minut jo seitsemän jälkeen ja siitähän sitä kelloa piti vielä pari kertaa torkuttaa, kun ylisuuret luomet tuntuivat entistä suuremmilta huonosti nukutun yön jälkeen. Lopulta sain kammettua itseni sängystä ja rutiinien mukaisesti kävin vessassa ja hampaiden pesulla, minkä jälkeen tavanomaisesti hyppäsin puntarille. Jep, ei viime aikojen "alin paino", muttei hirveän pahakaan. Maha murahti vaativasti ja katsoin sitä lähes pahoit televasti, ihan kun sillä olisi omakin elämä. Sinä aamuna en syönyt aamupalaa, mikä suututti. Kuitenkin halusin, että testi olisi mahdollisimman samanlainen alkuvuodesta. Taapersin lumessa (jep, sinä aamuna oli jopa lunta!) eteenpäin kohti liikuntakeskus Lehmusta ja ohitin kouluja, joihin oltiin ilmeisesti tuomassa sen päivän sapuskoja lapsille. Mun nenässä se ruuan haj...

"The greatest happiness is family happiness." Tämä kirjoitus on pääasiassa osoitettu vanhemmilleni. Ehkä tästä joku voi saada eväitä omaan vanhemmuuteensa tai sitten annan ääntä muillekin lapsille. Tai sitten tämä teksti tulee vain katoamaan bittiavaruuteen, mutta yksi asia on varmaa. Minun rakkaus perheeseeni ei katoa koskaan. Te teitte hyvin. Enemmän kuin hyvin. Sanon asian ääneen aivan liian harvoin, mutta olen teille niin paljosta kiitollinen. Itse näen, että kasvatuksella ja perheellä on iso rooli siinä, millaiseksi aikuiseksi ja ihmiseksi lapsi kasvaa. Itse pidän omasta itsestäni tänä päivänä paljon ja näen, että se on paljolti myös teidän ansiota. Te olette näyttäneet esimerkillänne, kuinka kohdella muita. Äiti, en tiedä ainuttakaan sinua kiltimpää ihmisolentoa. Olet aina valmis heti auttamaan ja huolehdit muista. Olet kuin lintuemo; hoivaava, mutta niin onnellinen, kun näit lapsesi lentävän omin siivin. Asetat muiden edun aina omasi edelle ja toivon, ett...

"Walking away is not the same as giving up . Sometimes the bravest thing you can do is to know when it's time for a change." Luopuminen ei ole luovuttamista. Luovuttamisen näkisin osaltaan epäonnistumisena. Seurausta siitä, kun valheellinen mieli ei näe muita vaihtoehtoja. Oikeasti meillä on aina muitakin vaihtoehtoja kuin luovuttaminen, mutta mieli kusettaa uskomaan toisin, mikä taas saa meidät takertumaan tähän helpoimpaan ratkaisumalliin. Helppoa en sano luovuttamisenkaan olevan, mutta useimmiten se on se helpoin vaihtoehto. Luopuminen on osa elämänkiertokulkua. Mitään ei voi saada, jos ei anna. Luopuminen jostakin vanhasta antaa tilaa uudelle. Luopuminenkin voi raastaa ja viiltää syvältä sisimmästä, mutta tilalle voi saada jotain parempaa. Tällaiselle jokseenkin konservatiiviselle, tapa-rikkaalle pumpukalle ja muistoja rakastavalle ihmiselle luopuminen on hirveää aivan joka kerta. Oli kyse sitten materiasta, tavasta, periaatteesta tai ihmissuhteesta. Va...