Pohjalta on hyvä ponnistaa

"If you're tired of starting over, stop giving up."

Eräs hyvä ystäväni lohdutti minua toissapäivänä otsikon sanoin. "Pohjalta on hyvä ponnistaa" - toisaalta niin lohduttava ja rauhoitteleva lausahdus, mutta toisaalta luja, karun todellisuuden isku (tai pikemminkin tyrmäys) kasvoille. Lausahdus, joka sisältää niin optimistisen sanoman "tästä voi vain parantaa" kuin nurjankin viestin "tästä et helposti paskemmaksi pääse".


Olin hyvin lähellä unelmapainoani ja lähimpänä haluamaani kuntoa (kuin koskaan) ennen kuin tapahtui sarja vuoden parhaimpia ja huonoimpia asioita. Ensin oli vain pieniä repsahteluja syömisessä: herkkuja siellä, herkkuja täällä. Sairastumisen myötä jouduin jättämään treenaamiseni jäähypenkille, jossa se saikin olla pitkään mononukleoosin ja flunssan mellastaessa kentällä. Yli kuukauden jälkeen pääsin vasta toissapäivänä juoksemaan ensi kerran. Ensimmäinen kilometri tuntui kevyeltä, jokseenkin hitaalta, mutta siitä eteenpäin jokainen askel oli yhtä helvettiä. Ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun juoksin ilman polvi- tai penikkakipuja, vaikka fyysisesti lenkki oli silti raskas. Kehon pahoinvoinnista huolimatta suurimman helvetin loi pääkoppa; "tää on vuoden hitain lenkki vauhdillisesti", "en selviä tota mäkee ylös", "v****, ku hapottaa", "noiki varmaa tuijottaa", "kuuluukohan tää puuskutus kuinka kauas?"... Tuossa vain muutama naurettavista ajatuksista, jotka pälkähtivät juoksun aikana mieleen. Minne se itsepäinen, määrätietoinen taistelija-asenne katosi?

Noin 2 vuotta sitten - on tästä hieman tultu eteenpäin.
Vaikka pohdintani jokseenkin olivatkin naurettavia niin osa oli myös totta. Lenkki oli vauhdillisesti tämän vuoden hitain ja voin sanoa rehellisesti, että kyllä hapotti. Kuitenkin vasta muutama viikko takaperin kehoni ja elimistöni taisteli tauteja vastaan, mikä varmasti ei ole lepoa ollut, vaikka mitään en niinä päivinä saanutkaan aikaiseksi. Treenauksesta taukoa pitämisestä on siis turha itseä syyllistää, mutta ruokailutavoista suistuminen on kyllä täysin omaa syytäni. Muutama kilo alimmasta saavutetusta painosta on tullut takaisin, mutta numero ei ole pääasia: en ole tyytyväinen peilissä tapahtuneisiin muutoksiin puhumattakaan romahtaneesta kunnostani.

Jälleen on aika palauttaa vahvasti mieleen, että mitä haluan, miksi, ja miten pääsen tavoitteisiini. Minkä koen tässä elämässä ja tällä hetkellä tärkeäksi. Palaaminen ruotuun on vaikeaa, mutta lähtöruudusta uudelleen aloittaminen on vaikeampaa.

-Riikka



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tehotreeni harrastelijauimarille ja aloittelijan uimatreeni

Kuva
"You're only ONE SWIM away from a good mood!" Haluan antaa teille tällä kertaa oikeasti jotakin konkreettista ja päädyin väkertämään uimatreenejä. Ensimmäinen treeni on todellinen tehotreeni harrastelijalle, jolla on jo kilometrejä altaissa takana. Sinun ei tarvitse olla entinen kilpauimari, mutta hallitse vähintään selkä-, rinta- ja vapaauinti kivuttomasti (ilman, että sinulle tulee uinnista muuta kuin tervettä lihaskipua) ennen tämän treenin kokeilemista. Perhosuintiosuudet voit korvata vapaauinnilla. Treeni ei aina tunnu kivalta, kun sitä on tekemässä Tarkoitus oli tehdä HIIT-tyyppinen lyhyt treeni, joka taittuu arviolta uintitasosta riippuen 20-40 minuuttiin. Treeni on siis hyvin irrallinen, jotta voisit liittää sen halutessasi ohjelmaasi. HIIT-tyyppisiä treenejä ei suositella tehtäväksi liian montaa kertaa viikossa ja olennaista on jaksottaiset intervallit ja palauttelut. Kun tehdään niin tehdään täysillä, eikä sen pidä tuntua kivalta. Kun palautellaan, ni...
Lue lisää

Pahin paheeni

Kuva
" It's not cheating on your diet. It's enjoying an indulgence meal as part of your healthy lifestyle." Asia, josta saan kuulla aina yhä uudelleen ja uudelleen, on ykköspaheeni: energiajuomat. "Siis, tiedät sie kuinka paljon noissa on kaloreita?!", "Ootko Riikka huomannut, että juot noita joka päivä?", "No mutta, nehän ovat pahimpia kaikista , sie oot joku parikymppinen ja otsalohkokin kehittyy 25-vuotiaaksi asti!" Kyllä. Ne ovat oletettavasti epäterveellisimpiä kuin kahvi. Elimistöön ja sen terveyteen en koe niiden vaikuttavan kuitenkaan niin paljon kuin alkoholi (jota suurin osa valistajistani käyttää nykyään enemmän kuin minä, mutta anyway...). Varmastikaan kaikkia energiajuomien vaikutuksia ei ole tutkittu, mutta eiköhän jokaisella meillä ole omat paheemme - itse en usko energiajuomien olevan pahimmasta päästä. En ole ikinä pitänyt kahvista ja haluan oman kofeiinikiintiöni täyteen viikottain. Ja kyllä, "kahvi on luonnontuo...
Lue lisää

Avoimuus

Kuva
"Mullon aina paljon sanottavaa, mut neki on vaan sanoja. Oon avoin mielen säästäni, avoimesti sekaisin päästäni." "Oot sä aina noin avoin?" kuulin monesti tämän vuoden ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana. Tuolloin kysyjällä oli usein toinen kulmakarva pystyssä tai muuten vain hämmentynyt ilme. Muutenkin tuona aikana, erityisesti ensimmäisen kahden kuukauden aikana, minun täytyi moneen otteeseen käydä omassa mielessäni läpi "millainen olen, mitä haluan, millainen haluan olla". Vastaava kysymysten ketju vain jatkui ja jatkui mielessäni, mutta kysymyksille ei tuntunut koskaan löytyvän loppua. Toisin sanoen, jouduin useasti perustelemaan itselleni omaa persoonaani vahvan kyseenalaistamisen takia. Kyseenalaistamisen, joka lähti lähinnä minusta itsestäni. Tänä vuonna olenkin oppinut, etten enää ikinä halua kyseenalaistaa omaa minuutta, omaa persoonaani (vrt. kyseenalaistaminen ja haastaminen - jälkimmäinen on mielestäni toisinaan hyvästä). Vastaus täm...
Lue lisää