Kohti tasapainoa

"I'm a queen crowned in my curls." "Onpas sulla paksu tukka!" oli lapsena lausahdus, jota vihasin. Asian kuuli aina niin "uutena", kun tiettyjä rouvashenkilöitä tapasi. Lausahdus, joka heitettiin ilmoille kuin se olisi ollut joka kerta täysin uusi ihmettelyn aihe. Usein lausahdusta seurasi sellainen ärsyttävä hiusten puristelu; tukastani otettiin kiinni ja niitä hulmuteltiin ilmassa. Pieniä, mutta ärsyttäviä asioita - etenkin, kun tämä tapahtui kysymättä minulta. Lapsuudessa hiukset eivät kuitenkaan pelannut elämässäni tuon suurempaa roolia. Ne olivat tosiaan paksut, mutta piikkisuorat. Kunnes siinä viidennellä, kuudennella luokalla hiukseni alkoivat kihartua. Ja kihartua. Ja aina vain kihartua. Minulla ei ikinä ole ollut niin sanotusti "prinsessakiharoita" eli mitään korkkiruuvia muistuttavia kiharoita, joita pidän itse äärettömän kauniina. Oma tukkani on aina ollut jokseenkin karhea ja tosiaan tuolloin, kun kiharat soivat ilma...

"Take care of your body. It's the only place you have to live." Joku voi nähdä asian niin, että olin kaunis, kun olin pulskempi. Joku voi nähdä asian niin, että olin kaunis, kun olin aikuisikäni hoikimmillani. Joku voi nähdä asian niin, että olen kaunis sisältä. Minulle muiden näkemiset on tätä nykyä aika lailla ihan sama, ellei meillä ole samaa verta tai henkisesti hyvin vahvaa tunnesidettä. Toki viimeisimmän lausahduksen kohdalla voisin kyllä korjata, että minusta olisi hyvin mukavaa, jos minua pystyy edes sietämään - näki minut sitten kuinka rumana tai kauniina miten päin tahansa. 2015 helmikuu ja 2015 elokuu Uskon, että kaikille on enemmän tai vähemmän vaikeaa hyväksyä oma kehonsa. Tai vaikka onnistuisi hyväksymään, niin pystyykö sitä rakastamaan? Nuoruuden ongelmien takia itseni ja muiden kanssa minulla itselläni oli hyvin vaikeaa hyväksyä omaa kehoani ja pitkään meni, että opin rakastamaan sitä. Joinakin päivinä tuo rakkaussuhdekin tuntuu jokseenkin vi...