Kohti tasapainoa

"You do enough, you have enough, you are enough." Tunne, joka varmasti muillekin tai ainakin toivottavasti muillekin kuin minulle tuttu. Riittämättömyys. Itse olen kokenut riittämättömyyden tunnetta nyt jo parin viikon ajan, kun haaveeni kaatuivat kuuluisana "Haaveet kaatuu" -päivänä. Tunne syntyi siitä, kun selvisi, etten päässyt tavoitteeseeni. Tapahtumaketju aiheutti vahvan epäonnistumisen tunteen ja koska tavoitteeni oli sidoksissa myös siihen, kuinka muut pärjäsivät, se toi mukanaan myös riittämättömyyden tunteen. Muut olivat pärjänneet minua paremmin, oma tulokseni ja parhaani ei tällä kertaa riittänyt. Kokemani tunteet ovat olleet varmasti inhimillisiä ja on luonnollista, ettei aina voi onnistua. Tunteet vaiensivat järjen äänen liian pitkäksi aikaa; "se, että kaadumme tai edes se, kuinka monta kertaa kaadumme, eivät meitä määritä. Se määrittää, kuinka me kaaduttuamme nousemme". Kokemani riittämättömyys tuntui pohjattomalta, koska ikä...

"I never know I was addicted, until I tried to stop." Asiasta on jauhettu lukemissani lehdissä ja nettisaiteilla jo siihen pisteeseen asti, että ainakin minulle on saatu asiasta huono omatunto. On tullut selväksi, että valtava määrä ravinnosta sisältää piilosokeria, mihin voi lisätä päälle karusti itse mättämät herkut niiden sisältämine sokereineen. Tällä hetkellä oma tilanteeni on se, että päivän ruokailurytmiin tai saamiini aterioihin en voi kovasti vaikuttaa. Ateriakokoon voisin vaikuttaa, mutta sudennälässä ja kiireessä ruokaa tulee mätettyä lautaselle enemmän kuin oma koneistoni tarvitsisi. Saamani ruuan lisäksi on tullut mupellettua myös runsaasti sokerisia välipaloja omaan nälkään, kun se on ollut keino löysäillä muuten tiukkaa (itse)kuria ja se on tuottanut nopeasti hyvän olon tunteen. Olen vakuuttunut, että keho ei tarvitsisi yhtään enempään sokeria, kuin mitä se luonnollisista ruoka-aineista (hedelmät, marjat, yms.) saa. Piilosokereita sain siviilissäkin...