Kohti tasapainoa

"Try to make the world a better place." Vaikka aihe ei suoranaisesti liity hyvinvointiin, niin kirjoitan tämän, sillä oman itsensä hyväksyminen ja omien unelmien tavoittelu liittyvät siihen vahvasti. Vähintään yksilötasolla. Olen aina rakastanut lastenelokuvia. Vanhemmiten myös minä olen havainnut niiden ohjelmoivan omalla tavallaan lasten mieliin haluttua arvopohjaa, mitä voidaan pitää jonkin tasoisena propagandana. Koska lastenelokuvien välittämät "opetukset" ja arvot ovat yleensä yleisesti hyväksyttyjä, niin asiasta puhutaan mielestäni melko vähän. Usein on myös ehkä huomattu, että lapsi ei sinänsä keskity yhteiskunnallisiin teemoihin vaan itse "sadun maailmaan", hauskoihin hahmoihin ja tarinaan. Tämän viikon perjantai-ilta menikin katsellessa Zootropolista. Vaikka yhteiskunnallinen teema ja punainen lanka suorastaan huutavat itseään esille, niin elokuva oli aivan loistava. Ehkä juuri teeman ja opetuksen, jotka voin allekirjoittaa itsekin,...

"What's your excuse?" - Lausahdus, jonka varmasti kaikki meistä tuntevat. Mikä on tekosyysi? Perusarjen keskellä oma, henkilökohtainen syyni on aikataulutus ja ajanhallintataitojen uupuminen. Ja se, että v*ttu aina ei vain yksinkertaisesti  jaksa . Itse tosin näen näistä aikataulutuksen ja jaksamisen tekosyinä, mutta ajanhallintaitojen olemattomuuden todellisena syynä - mikä ei silti oikeuta ruokavaliosta tai treenaamisesta tinkimiseen. Pakko myöntää, että viime vuoden (omasta mielestäni) huiman kehityksen taustalla oli silloinen elämäntilanteeni: asuin yksin, suurin osa kavereista asuu muilla paikkakunnilla, opiskelijan tulot ja parisuhteen olemattomuus. Koska elämäni käytännössä pyöri oman napani ympärillä, kykenin huolehtimaan ja keskittymään pääsääntöisesti siihen, millaiselta se navan ympärys näytti ja tuntui. Niin paljon kuin rakastankin olla ihmisten seurassa, rakastan vähintään yhtä paljon olla ihan vain omassa seurassani. Viime vuonna käytin lähes ...

"I was born into a family of warriors, really strong people." Ylläoleva lainaus tiivistääkin koko tämän kertaisen kirjoitukseni. Kuluva vuosi ei ole ollut rankka vain suurien elämänmuutosten, sokerikoukkujen tai viimeisten koulurutistusten (työharkka- ja opparituskien) vuoksi. Kaikista suurin "henkinen turpaan veto" ja kohtaamani suru olivat heinäkuussa, kun kesä teki enkelin eteiseen. Mulla on ikävä joka päivä Koen aina olleeni hyvin perhekeskeinen ihminen. Sen lisäksi, että olen mieltänyt perheeni läheiseksi, niin lähisukumme on hyvin tiivis. Erityisen paljon koko lapsuusaikana tuli pidettyä yhteyttä saman ikäisten serkkujeni ja kyseisen poppoon perheen kanssa, sekä tietysti isovanhempieni kanssa. Kaikki heistä asuivat perheestäni pyöräilymatkan päässä ja omissa harrastuksissani olen aina seurannut isosiskoni ja serkkujeni perässä, lukuun ottamatta nyrkkeilyä. Kasvoin siis yhdessä siskoni ja saman ikäisten serkkujeni kanssa...