Kohti tasapainoa

"Running teaches me that I am capable of so much more than I ever imagined." Heips ! Tällä kertaa halusin jakaa omat "juoksulempikappaleeni" eli omien soittolistojeni parhaimmistot, jotka koen sopivan erityisesti juoksuun. Itse muistutan juostessani en-niin-kaukaisesti myskihärkää, joka valmistautuu hurjaakin hurjempaan taisteluun. Siinä on yksi syy, miksi pidän musiikin kuuntelusta juostessa. Muita erinomaisia syitä ovat muun muassa hyvän rytmin löytäminen ja loistavat juoksubiisit tsemppaavat mieltä vielä lenkin viimeisilläkin askeleilla (kun lumiräntäpaskasade piiskaa vaakatasossa vasten kasvoja ja räkäpeite estää hengityksen niin nenän kuin suunkin kautta). Joten aiheeseen: Tämän hetken 10x huippubiisit juoksuun:  1. Ykkössija menee ehdottomasti Trumpsta -nimiselle kappaleelle. En tiedä oikeaa esittäjää, mutta kaikki versiot (joita tullut muun muassa Youtubessa vastaan) ovat mielettömän hyviä ja musiikki on tarttuva. 2. Loituma n jumpstyle -versio na...

"Hope is being able to see that there is light despite all of the darkness." ... suoraan sanottuna jonain päivinä tuo on helvetin vaikeaa muistaa, kun yksi aktiivitreenaajan pahimmista painajaisista kolkuttelee ovella - nimittäin flunssapöpö! Koulun puolesta lähituntien kanssa on nyt ollut paljon rennompaa viime viikot (toisin sanoen niitä ei ole oikein ollut), joten minulla on ollut enemmän aikaa, jaksamista ja viitsimistä treenaamiseen. Viime viikkojen saldot on hiponut keskimäärin 10 treeniä viikossa, mikä on mielestäni paljon vielä vuoden takaiselle "löllöpallolle" (ei se ulkomuoto vain sisäinen löllöpallous - avaan tätä käsitettä tulevissa teksteissä). Juoksua, uintia, vesijuoksua, steppiä ja punttia. Juoksu tosin on pistänyt penikat ja polvet melko koville, minkä vuoksi steppiä olen vähentänyt ja käynyt sen sijaan ennemmin esimerkiksi uimassa. Lisäksi punttisali näin useana kertana viikossa (3-6) ja järjestelmällisenä tekemisenä on itselleni suoraan sanott...

"It's never too late to be what you might have been." Vuonna 2013 olin siis muuttanut omilleni ja elämä oli niin sanotusti pienessä myllerryksessä. Ensimmäisen "kuntobuumini" aikana olin tapaillut erästä poikaa, joka tuki liikuntaani ja elämäntapamuutostani (vaikkei se ollut niin varmalla ja vankalla pohjalla, kuten viime tekstissä todettu). Perheeni tuki ja hänen antama kannustus auttoi aluksi jatkamaan myös uudella paikkakunnalla. Elämään kuitenkin virtasi niin paljon asioita uuden elämänjakson myötä ja niin liikunta jälleen kerran teki tilaa "kaikelle muulle", muun muassa opiskelijabileille ja ryyppäämiselle. Tekihän liikunnan katoaminen tilaa myös terveemmille asioille, kuten pidemmille koulupäiville, mutta niidenkin tuomat tilanteet olisivat olleet korjattavissa huolellisella aikataulutuksella (jossa olen kyllä surkea). 2015: tammikuu vs. elokuu (sama toppi) En oikeastaan muista, missä vaiheessa olin lopettanut seuraamasta painoani vai e...

"Today is the good day start." Toivottavasti sama pätee blogiin kirjaamiseen... Aiemmin olen yrittänyt pari kertaa jotain blogia viritellä, mutta ne ovat aina hiipuneet joko tekstien sekavuuden, saamattomuuteni tai edellä mainittujen yhdistelmän vuoksi. Nyt haluan yrittää tätä uudestaan, päiväkirjamaiseen ja muistiinpanomaiseen tapaan; lisäksi haluan pitää motivaatiotani yllä omaan tekemiseeni ja mahdollisesti tukea myös muita samojen asioiden kanssa painivia. Noin vuosi ja puolikuukautta sitten aloitin uudemman kerran elämäntapamuutoksen. Uudemman kerran? Kyllä. Taustani: pienestä asti olen ollut ajoittain vaihtelevan pyöreä, vaikken terveydenhoitajan painokäyrien mukaan saavuttanutkaan ylipainoa ennen seitsemättä luokkaa ja silloinkin hipoen. Varsinaisesta liikunnasta tai liikuntaleikeistä en lapsena erityisemmin nauttinut, sillä koin niissä usein jääväni alakynteen ja liikkuminen oli jotenkin vaikeaa (liikkuessa mennään toisinaan epämukavuusalueelle ja si...