Kohti tasapainoa

"If the plan doesn't work, change the plan but never the goal." Varmasti jokainen yhtään minun kanssa tekemisissä oleva ei ole välttynyt kuluneen viikon epätoivoiselta vaikerrukseltani somessa. Jep, epätoivo ja -usko tulivat kyläilemään vähän rankemmalla kädellä, kun perjantaina sain diagnoosin yllättäen tulleeseen kovaan sairasteluuni: influenssa a. Puhelun saatuani itkin ensin pilalle mennyttä joulua (vaikka vihaan sitä?), sitten tämän hetkistä terveyttä ja kuntoa ja lopulta vain mönkään menneitä suunnitelmia. Omat päivittäiset vitskut :) monivitamiini, C-vitamiini jossain muodossa + jokapäiväinen hedelmä Olen huomannut itsessäni olevan kolme vahvaa ristiriitaisuutta, joiden uskon olevan erilaisten "minuuksien" kamppailua; 1. Reagointimallini, erityisesti vastoinkäymisiin, 2. Oma ajatus muiden mielipiteistä, ja 3. Suunnittelu vs. eläminen. 1. Reagointimallit Toisin sanoen tiukan paikan tullen voi ennustaa, että reagoin jommalla kummalla äär...

"Try to make the world a better place." Vaikka aihe ei suoranaisesti liity hyvinvointiin, niin kirjoitan tämän, sillä oman itsensä hyväksyminen ja omien unelmien tavoittelu liittyvät siihen vahvasti. Vähintään yksilötasolla. Olen aina rakastanut lastenelokuvia. Vanhemmiten myös minä olen havainnut niiden ohjelmoivan omalla tavallaan lasten mieliin haluttua arvopohjaa, mitä voidaan pitää jonkin tasoisena propagandana. Koska lastenelokuvien välittämät "opetukset" ja arvot ovat yleensä yleisesti hyväksyttyjä, niin asiasta puhutaan mielestäni melko vähän. Usein on myös ehkä huomattu, että lapsi ei sinänsä keskity yhteiskunnallisiin teemoihin vaan itse "sadun maailmaan", hauskoihin hahmoihin ja tarinaan. Tämän viikon perjantai-ilta menikin katsellessa Zootropolista. Vaikka yhteiskunnallinen teema ja punainen lanka suorastaan huutavat itseään esille, niin elokuva oli aivan loistava. Ehkä juuri teeman ja opetuksen, jotka voin allekirjoittaa itsekin,...

"What's your excuse?" - Lausahdus, jonka varmasti kaikki meistä tuntevat. Mikä on tekosyysi? Perusarjen keskellä oma, henkilökohtainen syyni on aikataulutus ja ajanhallintataitojen uupuminen. Ja se, että v*ttu aina ei vain yksinkertaisesti  jaksa . Itse tosin näen näistä aikataulutuksen ja jaksamisen tekosyinä, mutta ajanhallintaitojen olemattomuuden todellisena syynä - mikä ei silti oikeuta ruokavaliosta tai treenaamisesta tinkimiseen. Pakko myöntää, että viime vuoden (omasta mielestäni) huiman kehityksen taustalla oli silloinen elämäntilanteeni: asuin yksin, suurin osa kavereista asuu muilla paikkakunnilla, opiskelijan tulot ja parisuhteen olemattomuus. Koska elämäni käytännössä pyöri oman napani ympärillä, kykenin huolehtimaan ja keskittymään pääsääntöisesti siihen, millaiselta se navan ympärys näytti ja tuntui. Niin paljon kuin rakastankin olla ihmisten seurassa, rakastan vähintään yhtä paljon olla ihan vain omassa seurassani. Viime vuonna käytin lähes ...

"I was born into a family of warriors, really strong people." Ylläoleva lainaus tiivistääkin koko tämän kertaisen kirjoitukseni. Kuluva vuosi ei ole ollut rankka vain suurien elämänmuutosten, sokerikoukkujen tai viimeisten koulurutistusten (työharkka- ja opparituskien) vuoksi. Kaikista suurin "henkinen turpaan veto" ja kohtaamani suru olivat heinäkuussa, kun kesä teki enkelin eteiseen. Mulla on ikävä joka päivä Koen aina olleeni hyvin perhekeskeinen ihminen. Sen lisäksi, että olen mieltänyt perheeni läheiseksi, niin lähisukumme on hyvin tiivis. Erityisen paljon koko lapsuusaikana tuli pidettyä yhteyttä saman ikäisten serkkujeni ja kyseisen poppoon perheen kanssa, sekä tietysti isovanhempieni kanssa. Kaikki heistä asuivat perheestäni pyöräilymatkan päässä ja omissa harrastuksissani olen aina seurannut isosiskoni ja serkkujeni perässä, lukuun ottamatta nyrkkeilyä. Kasvoin siis yhdessä siskoni ja saman ikäisten serkkujeni kanssa...

"The soul always knows what to do to heal itself. The challenge is to silence the mind." Pari viikkoa olen kulkenut syvissä vesissä treenaamisen osalta. En niissä vesissä, joissa haluaisin polskia (koska Etelä-Euroopan meret, vesistöt ja hotellien uima-altaat ovat ulottuvissani tänä vuonna vain haaveissani, niin tyytyisin omankin asuinkaupunkini uimahallin altaaseen, mutta EI...) vaan kuvainnollisesti niissä hankaluuksien soissa. Muutama viikko sitten treenini jäivät vähäisiksi julmetun vatsakivun vuoksi, jolle en varsinaista syytä löytänyt loppujen lopuksi mistään. Kipu kesti tosiaan viikon verran ja se palautti mieleeni alkuvuoden mononukleoosin aiheuttaman tuskan - en ehtinyt mennä päivystykseen, kun äitini vinkkaama lääke alkoikin tehota. Puolitoista viikkoa sitten kuume nousi tuoden mukanaan keljun pahoinvoinnin. Kuume on nyt päivittäin häilynyt siinä rajoilla (pääsääntöisesti olen ollut kuumeeton), mutta loputon yskä on ollut piinani ja...

"Blowing out someone else's candle doesn't make yours shine any brighter." Käytän tätä kanavaa mahdollisesti eräänlaisena purkuna pitkään askarruttaneelle asialle tällä(kin) kertaa. Tällä hetkellä minulla on menossa viimeinen työharjoittelu, mutta vielä pari viikkoa sitten minua piiritti eräs aihe joka puolelta - kiusaaminen. Aihetta en vieläkään pääse kokonaan "pakoon", sillä pienen opiskelijapoppoomme (meidän kolmihenkisen tiimin) opinnäytetyö liittyy kiusaamiseen. Opinnäytetyön lisäksi käsittelimme aihetta koulussa useampaan otteeseen. Lisäksi aina kiusaamisesta puhuttaessa omat kokemukset nousevat väkisin pintaan niin sanotusti liitäntäpohjaksi. Vaikka asiat on moneen otteeseen käsitelty ja niiden kanssa opittu elämään, niin muistot silti kummittelevat silloin tällöin. Monesti olen itse mieltänyt olevani vahvempi tapaus kiusaamisesta selviytymisen vuoksi, mutta jostakin luin joskus, että "vahvat yksilöt" mieltäisivät hyvin oletettavasti...

" Coaching is unlocking a person's potential to maximize their growth ." Pohdin pari viikkoa, kirjoitanko aiheesta vai en. Kuitenkin, aihe on minulle vielä suurempi intohimo kuin kaiken maailman herkut tai itse liikunnan harrastaminen. Aihe on valmennus, vielä tarkemmin rajattuna kilpauinnin valmennus. Tein päätöksen uinnin lopettamisesta moninaisista syistä vuonna 2009 - sen vuoden kevät oli viimeinen, kun itse kisasin. Olin 14-vuotias, täyttämässä sen vuoden lopussa 15. En siis todellakaan ollut millään muotoa vanha ja lopetin eräässä "perinteisessä" vaiheessa. Lopettamista olin halunnut itse tuolloin jo pidemmän aikaa, mutta siitä huolimatta olen kuvaillut päätöstäni yhdeksi elämäni parhaimmiksi, mutta myös huonoimmiksi päätöksiksi. Huonoin se oli oman uintiurani kannalta (vaikka oma potentiaalini ei kyllä kansainvälisiin kisoihin koskaan olisikaan riittänyt, SM-kisoissa tai edes NSM-kisoissa olisi ollut kiva käydä), mutta paras se oli valmennuksen kannal...

"I'm too busy working on my own grass to notice if yours is greener." Instagram. Yksi monista nykypäivän virtuaalitodellisuuksista. Monet tutut ovat kokeneet, että Facebook on myöhäisnuorien ja "oikeasti aikuisten" juttu - nykynuoret eivät käytä sitä niin aktiivisesti. Sen sijaan nuorilla on Instagramia, WhatsAppia, Snapchattia... WhatsApp on yleistynyt kaiken ikäisten kommunikointiväyläksi, myös Instagramiin on jalkautunut (onneksi) yhä vanhempia ja vanhempia. Snapchat on itsellenikin lähes täysin vieras, mutta joihinkin sen etuihin ja haittoihin olen tutustunut nuorten parissa työskennellessäni ja omien ystävienikin kautta. Lyhyesti kuvailtuna Instagram ("insta", "ig"...) on foorumi, jonne kukin voi julkaista omia kuviaan, videoitaan. Itse pidän kyseisestä sovelluksesta hyvin paljon ja toisinaan olenkin kuvaillut tätä helppokäyttöistä sovellusta "liikunta-Raamatukseni". Avaan näkökulmiani seuraavaksi. Elämäntapamuutoksesta...

"Tavoitteet ovat edellytys motivoitumiselle." Ensinnäkin, toivoisin kaikkien hoitavan omaa terveyttään ja toimintakykyään kokonaisvaltaisesti. Kyllä. Toivoisin kaikkien ymmärtävän liikkumisen hyödyt niin fyysiselle kuin psyykkisellekin terveydelle. Kyllä. Kaikki osaa liikkua. Viimeisen kerran, kyllä . Jokainen meistä osaa kävellä, ryömiä, hyppiä ja juosta. Kuitenkin, esimerkiksi juoksusta puhuttaessa on juoksutekniikoihin keskittyminen tuotu yhä enenevissä määrin esille. Voidaan siis ymmärtää, että jos juokset paljon niin sanotusti paskalla tekniikalla, se on suuri mahdollisuus rikkoa omaa kehoaan. Viime aikoina olen kokenut, että myös juoksun tavoitteellisuutta on tuotu entistä enemmän esille: "et kehity, jos juokset aina samaa lenkkiä, samaa vauhtia" tai "suurin osa juoksee lenkeillään vauhtikestävyyttä unohtaen peruskestävyyden". Monet käyvät myös kuntouimassa paljon, mikä on hienoa. Kuitenkin valitettavan moni vaikuttaa rakastavan rintauintia, vaik...

"Imperfection is perfection to a beautiful perspective." Raps . Punottaa. Rapsraps . Kutittaa. Lotraat kosteusvoidetta lopulta niin paljon, että sinusta tuntuu kuin olisit pulahtanut rasvatynnyriin. Silti vain kutittaa ja lopulta kirvelee. Vaikka kuinka olen opetellut rakastamaan eloa omassa kehossani, niin omasta nahkastani en niinkään nauti etenkään näin kylmempien vuodenaikojen saapuessa. Minulla on siis atooppinen iho, minkä olen huomannut näin myöhemmällä iällä olevan luultua yleisempää. Atooppisen ihon kirjoa on tosin lähes niin monta kuin itse ihotyypin kantajiakin, mutta avaan kyseistä helvettiä omista näkökannoistani ja kokemuksistani. Jo pienestä pitäen ihoni reagoi joihinkin ärsykkeiseen jokseenkin ällöttävällä tavalla: kuoriutumalla. Kämmenteni, sormieni ja jalkapohjieni iho alkoi kuoriutua. Ongelma kukki useimmiten talvi- ja kevätaikaan (loska ei ikinä ole ollut se "mun juttu"). Myös kangaskengät kuuluivat "kielletylle alueelle" el...

"The greater the obstacle, the more glory in overcoming it." 2014 Suhteellisen katkerana ja itseäni ruoskivana tyyppinä muistan sen muutaman sekunnin valitettavan tarkasti. Minun perässäni kulki jonossa lähes kymmenkunta innokkaita eskarilaisia kuin pienet ankanpoikaset. Seuraava este temppuradallamme olisi kannolle astuminen, mistä siirryttäisiin alitusrastille. Maha painoi tuulipuvun housuja alemmas ja minusta tuntui, että housut olivat epämukavan alhaalla kyykkimiseen; niitä pitäisi nostaa. Ajatusten kulku olikin: " kanto, tuulipuvun housut, lähestyvä maa ". Kaatumisvauhtini oli niin raju, että päätin suojata käteni eli en ottanut niillä vastaan ja kierähdin kaatumaan kylki edellä. "Loistavan" tuurini ansiosta otin ylipainoisen ruhoni olkapäälläni vastaan ja sijoiltaanhan se lähti. Tämä tapahtui 2014 toukokuussa. Kipu oli hirvittävä. En usko, että olen ikinä ollut yhtä tuskissani kuin ensimmäisen olkapään sijoiltaan menon jälkei...

" Your body is your temple. Keep it pure and clean for the soul to reside in." Kehon kuuntelu - olen siinä parempi kuin koskaan, mutta en vieläkään hyvä. Treenisaldoa on kertynyt nyt useampana viikkona enemmän kuin mukavasti, lukuun ottamatta yhtä hiuskriisiviikkoa. Tässä taannoin eräänä sunnuntaina minulla oli ollut jo aamusta lähtien "tukkoinen" olo; minulla ei ollut nuhaa, vaan koko kehoni tuntui enemmän keitetyltä makaronilta kuin lentävän mieleni kodilta. Suunnittelin koko aamupäivän juoksulenkille lähtöä, vaihdoin suunnitelmat kertaalleen tai pari uintiin ja jopa punttiinkin, mutta kyseisenä päivänä suoraan sanottuna ei meinannut nousta penkistä edes se kuuluisa oma perse. Olin jo lähes luovuttamispisteessä piinaavien ajatusteni kanssa, kunnes päätin turvautua omaan kotiin ja Youtuben tarjoamiin zumbatreeneihin. Ehdin yrittää vatkata kroppaani parin kappaleen ja ruudulla sheikkaavan ohjaajan tahtiin, kun lopulta kaaliini alkoi upota, ettei treenis...

" It's not cheating on your diet. It's enjoying an indulgence meal as part of your healthy lifestyle." Asia, josta saan kuulla aina yhä uudelleen ja uudelleen, on ykköspaheeni: energiajuomat. "Siis, tiedät sie kuinka paljon noissa on kaloreita?!", "Ootko Riikka huomannut, että juot noita joka päivä?", "No mutta, nehän ovat pahimpia kaikista , sie oot joku parikymppinen ja otsalohkokin kehittyy 25-vuotiaaksi asti!" Kyllä. Ne ovat oletettavasti epäterveellisimpiä kuin kahvi. Elimistöön ja sen terveyteen en koe niiden vaikuttavan kuitenkaan niin paljon kuin alkoholi (jota suurin osa valistajistani käyttää nykyään enemmän kuin minä, mutta anyway...). Varmastikaan kaikkia energiajuomien vaikutuksia ei ole tutkittu, mutta eiköhän jokaisella meillä ole omat paheemme - itse en usko energiajuomien olevan pahimmasta päästä. En ole ikinä pitänyt kahvista ja haluan oman kofeiinikiintiöni täyteen viikottain. Ja kyllä, "kahvi on luonnontuo...