Naarasleijonien jalanjäjissä
"I was born into a family of warriors, really strong people."
Koen aina olleeni hyvin perhekeskeinen ihminen. Sen lisäksi, että olen mieltänyt perheeni läheiseksi, niin lähisukumme on hyvin tiivis. Erityisen paljon koko lapsuusaikana tuli pidettyä yhteyttä saman ikäisten serkkujeni ja kyseisen poppoon perheen kanssa, sekä tietysti isovanhempieni kanssa. Kaikki heistä asuivat perheestäni pyöräilymatkan päässä ja omissa harrastuksissani olen aina seurannut isosiskoni ja serkkujeni perässä, lukuun ottamatta nyrkkeilyä. Kasvoin siis yhdessä siskoni ja saman ikäisten serkkujeni kanssa ja isovanhempani ovat olleet puolestaan aina läsnä. Nuo serkut ovatkin olleet kuin sisaruksia minulle. Isoisiäni minulla ei ollut samalla tavalla kunnia tuntea, toisen kanssa minulla ei valitettavasti ole ikinä ollutkaan jaettua aikaa. Harvinaisen hyvän lapsuusmuistini vuoksi minulla on kuitenkin muistijälkiä toisesta heistä ja lapsuuden vahvan mielikuvituksenkin takia olen kokenut heidän molempien olleen elämässäni läsnä.
Isoäideistäni puolestaan muistan todella paljon. Mummoni aina odotti ja arvosti kovasti yhteistä aikaamme. Jokseenkin vaikuttaa, että hänet muistetaan omapäisenä, määrätietoisena naisena. Minulle hän oli aina lempeä ja huolehtiva. Olin tokaluokkalainen, kun rakas, omenapiirakan tuoksuinen mummoni olikin konkreettisesti poissa. Jälleen mielikuvitukseni on varmasti ollut auttamassa asian käsittelyssä ja muistan usein kuvitelleeni ja odottavani mummon kasvojen kurkistavan pilven reunalta - kirjaimellisesti. Myös tuorein ja taivaan kauneimpiin enkeleihin kuuluva mummini muistetaan varmasti elämästä nauttivana, aktiivisena ja perhekeskeisenä. Ennen kaikkea hän tiesi, mitä halusi ja toimi sen mukaan.
Jokseenkin tuntuu siis täysin luonnolliselta jatkumolta, että olen kasvanut hyvin itsepäiseksi ja pyrin tavoitteitani kohti kuin raskaansarjan muuli. Myös äitini ja tätini ovat hyvin vahvaluontoisia, joten kaikin puolin minua on aina ympäröinyt oikeat "naarasleijonat". Toisin sanoen, jos temperamentti on millään muotoa perinnöllistä, minulla on molemmilta puolilta hyvin saman tyyppistä perimää. Vaihtoehtoisellakin teorialla, jossa ympäristön merkitystä korostetaan, sama ajatus pätee; esikuvat ovat olleet aina läsnä ja olen omaksunut heidän toiminta- ja reagointimallejaan. Joka tapauksessa seuraan heidän polkuaan, mielelläni. Vaikka jääräpäisyyteen liitetään usein hyvin negatiivisia ajatuksia, itse koen sen positiivisesti: periksi antamattomuus kantaa usein pitkälle ja jäärä omaa periaatteita, joiden takana seisoo perusteiden kanssa.
Naarasleijonien jalanjäljissä kuljen omaa elämänpolkuani.
-Riikka
Ylläoleva lainaus tiivistääkin koko tämän kertaisen kirjoitukseni. Kuluva vuosi ei ole ollut rankka vain suurien elämänmuutosten, sokerikoukkujen tai viimeisten koulurutistusten (työharkka- ja opparituskien) vuoksi. Kaikista suurin "henkinen turpaan veto" ja kohtaamani suru olivat heinäkuussa, kun kesä teki enkelin eteiseen.
 |
| Mulla on ikävä joka päivä |
Isoäideistäni puolestaan muistan todella paljon. Mummoni aina odotti ja arvosti kovasti yhteistä aikaamme. Jokseenkin vaikuttaa, että hänet muistetaan omapäisenä, määrätietoisena naisena. Minulle hän oli aina lempeä ja huolehtiva. Olin tokaluokkalainen, kun rakas, omenapiirakan tuoksuinen mummoni olikin konkreettisesti poissa. Jälleen mielikuvitukseni on varmasti ollut auttamassa asian käsittelyssä ja muistan usein kuvitelleeni ja odottavani mummon kasvojen kurkistavan pilven reunalta - kirjaimellisesti. Myös tuorein ja taivaan kauneimpiin enkeleihin kuuluva mummini muistetaan varmasti elämästä nauttivana, aktiivisena ja perhekeskeisenä. Ennen kaikkea hän tiesi, mitä halusi ja toimi sen mukaan.
Jokseenkin tuntuu siis täysin luonnolliselta jatkumolta, että olen kasvanut hyvin itsepäiseksi ja pyrin tavoitteitani kohti kuin raskaansarjan muuli. Myös äitini ja tätini ovat hyvin vahvaluontoisia, joten kaikin puolin minua on aina ympäröinyt oikeat "naarasleijonat". Toisin sanoen, jos temperamentti on millään muotoa perinnöllistä, minulla on molemmilta puolilta hyvin saman tyyppistä perimää. Vaihtoehtoisellakin teorialla, jossa ympäristön merkitystä korostetaan, sama ajatus pätee; esikuvat ovat olleet aina läsnä ja olen omaksunut heidän toiminta- ja reagointimallejaan. Joka tapauksessa seuraan heidän polkuaan, mielelläni. Vaikka jääräpäisyyteen liitetään usein hyvin negatiivisia ajatuksia, itse koen sen positiivisesti: periksi antamattomuus kantaa usein pitkälle ja jäärä omaa periaatteita, joiden takana seisoo perusteiden kanssa.Naarasleijonien jalanjäljissä kuljen omaa elämänpolkuani.
-Riikka
Kommentit
Lähetä kommentti