Mitä minulle jää?
Poikkeuksellisesti en aloita tätä kirjoitusta millään aforismilla tai mietelauseella. En tiedä, aionko tätä koko kirjoitusta edes julkaista, sillä tämän pelkkä kirjoittaminen menee itselläni ihon alle. Kuitenkin, itselleni on aina ollut helpompaa kirjoittaa kuin puhua ja jossain vaiheessa tulee aina se piste, kun on päästettävä tunteet ulos - niin ne "hyvät kuin huonotkin", vaikka harva tunne onkaan niin mustavalkoinen. Jokaisen oikeus tässä nykyisessä somen paljoudessa on valta valita itse, mitä kertoo ja julkaisee itsestään ja omista asioistaan. Itse olen omalla mittapuullani viettänyt somehiljaisuutta suhteellisen pitkään - tiedä sitten, jatkanko tällä vähäisemmällä linjalla pitkäänkin vai en, mutta sekin valta on minulla itselläni. Tekee mieli kirkua ääneen. Päästää ulos se huuto, mikä nyt on jo monta raastavaa viikkoa kuulunut oman pään sisällä vavisuttaen koko mieltä. Mutta se ääni ei vain kanna ulos asti ja päälle päin se lamaantunut olo ei näy - se ei näyttäydy...