Sumussa
"You're a diamond, dear. They can't break you." Olen yrittänyt nyt lähiviikkoina monesti kirjoittaa, mutta ajatuksista ja aikomuksista huolimatta kirjoittaminen on tuntunut mahdottomalta tehtävältä. Sama ongelma kuin aiemminkin eli ajatusten järkevä muotoilu on tuntunut liian vaativalta ja fiilisten kanavoiminen ei ole onnistunut kirjoittamalla. Näin reilu kuuden vuoden jälkeen tartuin kuitenkin lyijykyniin ja löysin kotoa reilun kokoisen pahvin palan - kuin teinivuosina, sain kulutettua aikaa ja kanavoitua ajatukset paperille piirtämällä. Viime viikot ovat menneet hieman sumussa ja punainen lanka on tuntunut olevan kadoksissa ihan perusarjessakin, mutta pikkuhiljaa alan taas saada langan osista jotain otetta. Tuonne sumuun tuppaa vain eksymään kovin herkästi, kun pohdiskelee asioita liikaa erityisesti yöaikaan ja kokee pienimmätkin asiat suurin tuntein. Tuo kyllä kuulostaa itsestänikin aikamoiselta oravanpyörältä, sillä mitä huonommin sitä nukkuu, niin sitä he...