Pohjalta on hyvä ponnistaa
![Kuva](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2Bwf17YGn-1K8txtSEysAD4ZmruGjV0zytaDQmIfTVqkY4eqK3AQz2LSCWhHQUzalwZKch33Q_Jqg3GjUz0n1wpwZDrjRLGWrIcQceSB3ahyHtrP8pm6QBDgrIPlH1w6oI8lBrQjwpWc/s320/WP_20150919_007.jpg)
" If you're tired of starting over, stop giving up. " Eräs hyvä ystäväni lohdutti minua toissapäivänä otsikon sanoin. "Pohjalta on hyvä ponnistaa" - toisaalta niin lohduttava ja rauhoitteleva lausahdus, mutta toisaalta luja, karun todellisuuden isku (tai pikemminkin tyrmäys) kasvoille. Lausahdus, joka sisältää niin optimistisen sanoman "tästä voi vain parantaa" kuin nurjankin viestin "tästä et helposti paskemmaksi pääse". Olin hyvin lähellä unelmapainoani ja lähimpänä haluamaani kuntoa (kuin koskaan) ennen kuin tapahtui sarja vuoden parhaimpia ja huonoimpia asioita. Ensin oli vain pieniä repsahteluja syömisessä: herkkuja siellä, herkkuja täällä. Sairastumisen myötä jouduin jättämään treenaamiseni jäähypenkille, jossa se saikin olla pitkään mononukleoosin ja flunssan mellastaessa kentällä. Yli kuukauden jälkeen pääsin vasta toissapäivänä juoksemaan ensi kerran. Ensimmäinen kilometri tuntui kevyeltä, jokseenkin hitaalta, mutta siitä etee...