Kohti tasapainoa

"They call me crazy. I call myself dedicated." Vaikka otsikon voi ymmärtää monella eri tavalla, niin tällä kertaa kirjoitan sitoutumisesta urheiluun (/liikuntaharrastukseen) - teema tuntuu pyörivän ajankohtaisena niin omassa henkilökohtaisessa elämässä kuin työelämässäkin. Parisuhteistakin voin kyllä todeta sen verran, että vaikka itse olenkin ehkä enemmän niin sanotusti sitoutuvaa tyyppiä, niin en voi todella sitoutua , mikäli koen parisuhteen olevan ristiriidassa sitoutumiseen itseni ja tavoitteideni kanssa. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin olen hyvin helposti uppoutuvaa sorttia, johon sekoittuu melkoinen ripaus fanaattisuutta. Lisäksi, kun luonteeltaan on aikamoinen jääräpää, niin voin kertoa, että kesken jättäminen tai luovuttaminen ei ole oikein kuulunut ikinä toimintatapavaihtoehtoihini. Jos johonkin lähtee, niin se on vietävä loppuun asti. Työelämässä minulle riittää yrittäminen, ja suurin punainen liina valmennettavien kanssa on, mikäli näen, et...

"Happiness isn't a weight loss goal; it's a by-product of taking care of yourself." En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun yhä silmien eteen lävähtää otsikoita siitä, että tekeekö laihduttaminen onnelliseksi tai sitten muuten vain hyvin vahvoja kannanottoja asiasta. Ja ne kannanotot yleensä ovat tietenkin, että ei tee ja kananoton vieressä on jonkun muhkean rouvan kuva. Ja usein kyseinen rouva hehkuttaa, kuinka on onnellisempi nyt kuin koskaan ja kertoo voivansa vasta sen kokoisena hyväksyä itsensä. Ja itse vastaavia lukiessa myötäilee omissa ajatuksissaan siihen pisteeseen, kunnes pala nousee kurkkuun ja huolestuu toisen terveyden tilasta. Mielestäni laihduttaminen ei ole se, mikä lähtökohtaisesti muutosprosessissa tekee onnelliseksi. Onnellisuutta asiassa on itsensä hyväksyminen, itsensä tunteminen terveeksi ja kykeneväksi. Mielestäni laihduttaminen ja "laihuus" ovat huonoja itseisarvoja. Tärkeintä on juuri tuo itsensä hyväksyminen sellaisena k...

"The sooner you step away from your comfort zone, you'll realize it really wasn't all that comfortable." Järki ja kokemukset sanoo, että ylläoleva pitää täysin paikkaansa, mutta aina uudenlaisen jalkatreenin tehtyä sen hetkinen fiilis on kyllä eri mieltä. Kuitenkin ajan kanssa sitä aina itsekin huomaa muuttuvien treeniohjelmien tuomat hyödyt, kun kehitys hyppääkin eteenpäin. Jep, paikka, jossa "taika tapahtuu" on aivan joku muu kuin se tuttu ja turvallinen mukavuusalue. Syyskuu '17 vs. Joulukuu '17 Syyskuu '17 vs. Joulukuu '17 Itseä jännittää tällä hetkellä uuden harrastuksen aloittaminen. Tiedän, että kelkasta pystyy hyppäämään pois, mikäli sikäli juttu ei tunnu omalta, mutta kyllä uudet muutokset aina jännittää. Etenkin, kun ruokavalio menee ilmeisesti taas kerran uusiksi pidemmän kaavan kautta ja pääsee/joutuu treenaamaan muiden kanssa yhdessä. Varmaan suurin syy, miksi olen aina rakastanut yksilölajeja on se, että kun ...

"Take a chance, you never know what might happen." Uusi vuosi, uusi minä? Not gonna happen, ajattelin pysyä aivan samana omana rasittavana itsenäni myös tämän vuoden (sori vain teille, ketkä odotittekaan muuta). Kuitenkin, olen monena vuotena harrastanut uuden vuoden lupausten tekemistä, joten mielestäni jokaiselle vuodelle on hyvä iskeä omat tavoitteet pöytään. Keskittyä saman vanhan parantamiseen ja laatuun, vaikkei mitään uutta varsinaisesti rakentaisikaan. 1. Jos tänä vuonna onnistuisin keskittymään ja puuttumaan vielä vähemmän muiden asioihin, niin olisin oikein onnellinen. Tai entistä onnellisempi. Ruoho on saman väristä aidan toisella puolella tai vielä parempi olisi, jos ei olisi aikaa keskittyä siihen muiden ruohoon, kun olisi kiire hoitaa omaansa. Ja taas, mitä tulee muiden asioihin puuttumiseen, niin "sitä sakeampi soppa, mitä useampi lusikka" vai miten se meni? 2. Aion tänä vuonna keskittyä edellistä vuotta enemmän omaan hyvinvointiini ja mui...