Kova hinta
"Trust the process. Trust the life."
Vaikka kulutus on suurta ja päivän kokonaisaktiivisuus on korkeampaa kuin siviilissä, niin omia treenejäni vastaavia harjoituspiikkejä löytyy päiväohjelmasta harvemmin. Yleinen aktiivisuus on hyvästä, mutta omissa treeneissä sanoisin kalorien saavan kovaa kyytiä niin itse harjoituksen aikana kuin jälkipoltonkin puolesta. Radikaali muutos siviiliin intissä omalla kohdallani on myös veden juominen. Asiasta muistutellaan paljon, mutta siitä huolimatta unohdan juoda vettä tai tietoisesti rajoitan sitä, mikäli tiedän, että kuselle pääseminen on jossain tilanteessa vaikeaa tai lähes mahdotonta. Vesi kuitenkin auttaa sekä jaksamaan että painonhallinnassa, joten sekin lienee yksi syy tämän hetkiseen tilanteeseen.
Mielestäni painon lisääntymisen syyt on tärkeää huomata ja analysoida, vaikka ne olisivatkin näin perussyitä, kuten yksipuolinen ja heikko ruokavalio, liikaherkuttelu ja liiallinen sokerinsaanti tai radikaali muutos nesteytyksessä. Niiden tiedostaminen auttaa keksimään jatkossa ratkaisut muutokseen ja mahdollisesti vähentää riskiä kompastua niihin uudestaan.
Se miten kunnon rapp
eutuminen on yleisen vointini lisäksi ilmennyt, on esimerkiksi juoksukuntoni heikkeneminen. Vielä viime vuonna pystyin ilman älytöntä rasitusta juoksemaan reilu kahdeksan kilometrin lenkkejä noin 50 minuuttiin. Tällä hetkellä taittuu kuusi kilometriä noin 45 minuuttiin ja kahden kilometrin jälkeen juoksu on kuin täi tervassa uisi. Toki viime vuonna tietoisesti pyrin kehittämäänkin juoksuani, joten en tiedä onko se paras mittari asialle. Yllätyksekseni punttitulokseni ovat hieman nousseet, joten ehkä painon nousussa olisi edes prosentin verran lihastakin (ainakin toivoa sopii). Joka tapauksessa, mielestäni tilanne on tällä hetkellä heikohko, mutta omiin periaatteisiini lukeutuu yhäkin se, ettei kaatumiset tai kuopat meitä määritä vaan se, miten niistä selvitään ja noustaan. Pari viikkoa maltan vielä ja sitten tulta munille (maltilla).
-Riikka
Reilu kuukausi kirjoittelematta ja tämän kertaisen aiheen kirjoittaminen ylös on pyörinyt jo pidempään päässä, mutta kynnys kirjoittaa ja julkaista on ollut kovin suuri. Kirjoitan yleensäkin henkilökohtaisista asioista avoimesti, mutta silti tämä on ollut pitkään itselleni arka paikka.
Yhäkään, armeijaan lähtemistä en kadu, enkä varmaan koskaan tule sitä katumaankaan. Kaikesta positiivisesta huolimatta sillä on ollut myös negatiivisia vaikutuksia omaan elämääni pitkällä juoksulla ja niistä suurimpia on kunnon rappeutuminen ja lihominen. Jälkimmäinen voi tehdä osalle toki hyvää, mutta itse olen lähes aina ollut pyöreä ja vähintäänkin keikkunut ylipainon ja "normipainon" (ah, sana, jota niin vihaan) harmailla alueilla. Joten minulle tuo kohonnut paino ei ole ollut mieluinen lisä ja huomaan sen omassa voinnissanikin.
Miten näin pääsi käymään? Tiedostan itse syyt varsin hyvin. Suurimmaksi syyksi sanoisin armeijan tarjoaman ruuan erilaisuuden omaani. Syömme normaalisti neljä ateriaa päivässä ja ruoka on todella hiilihydraattipitoista. Tottakai, kun se suunnitellaan raavaille, suuressa kasvuiässä oleville ja runsaasti kuluttaville miehille. Itselleni se vain on ollut hyvin iso muutos siihen, mitä söin vielä viime vuonna - neljästä viiteen ateriaan päivässä, esimerkiksi lounaani olivat useimmiten hyvin kasvispainotteisia salaatteja. Suosin ruokavaliossani hedelmiä, mitkä ovat normaalisti melkoinen harvinaisuus intin muonituksessa. Treenaamiseni rytmitti syömistäni ja suunnittelin ruokavalioni tukemaan treenaamista ja painonpudotusta.
Toinen pääsyyllinen lihomiseen on ihan vain rehellisesti paskan lappaminen nassuun. Ei tietenkään kirjaimellisesti, vaan tällä tarkoitan ylenmääräistä herkkujen ja sokeristen välipalojen mussuttamista. Kun olet niin fyysisesti kuin erityisesti henkisesti loppu vapaa-ajan alkaessa niin yksinkertaisesti sotilaskodin hellä huoma on houkuttelevampi kuin lisätreeni päivän päätteeksi. Näin ollen koko ruokavaliosta saamasi kalorit eivät vastaa saamaasi kulutusta, vaikka sekin on normaali inttipäivänä suurta. Ja mikäli aiot kysyä, eikö sotkusta saa hedelmiä, niin kyllä saa mikäli haluat ostaa lähes eurolla yhden kokoon kuivuneen pienen mandariinin (noin esimerkkinä).
Yhäkään, armeijaan lähtemistä en kadu, enkä varmaan koskaan tule sitä katumaankaan. Kaikesta positiivisesta huolimatta sillä on ollut myös negatiivisia vaikutuksia omaan elämääni pitkällä juoksulla ja niistä suurimpia on kunnon rappeutuminen ja lihominen. Jälkimmäinen voi tehdä osalle toki hyvää, mutta itse olen lähes aina ollut pyöreä ja vähintäänkin keikkunut ylipainon ja "normipainon" (ah, sana, jota niin vihaan) harmailla alueilla. Joten minulle tuo kohonnut paino ei ole ollut mieluinen lisä ja huomaan sen omassa voinnissanikin.
  |
| 2016 lokamarras ja 2017 touko |
Vaikka kulutus on suurta ja päivän kokonaisaktiivisuus on korkeampaa kuin siviilissä, niin omia treenejäni vastaavia harjoituspiikkejä löytyy päiväohjelmasta harvemmin. Yleinen aktiivisuus on hyvästä, mutta omissa treeneissä sanoisin kalorien saavan kovaa kyytiä niin itse harjoituksen aikana kuin jälkipoltonkin puolesta. Radikaali muutos siviiliin intissä omalla kohdallani on myös veden juominen. Asiasta muistutellaan paljon, mutta siitä huolimatta unohdan juoda vettä tai tietoisesti rajoitan sitä, mikäli tiedän, että kuselle pääseminen on jossain tilanteessa vaikeaa tai lähes mahdotonta. Vesi kuitenkin auttaa sekä jaksamaan että painonhallinnassa, joten sekin lienee yksi syy tämän hetkiseen tilanteeseen.
Mielestäni painon lisääntymisen syyt on tärkeää huomata ja analysoida, vaikka ne olisivatkin näin perussyitä, kuten yksipuolinen ja heikko ruokavalio, liikaherkuttelu ja liiallinen sokerinsaanti tai radikaali muutos nesteytyksessä. Niiden tiedostaminen auttaa keksimään jatkossa ratkaisut muutokseen ja mahdollisesti vähentää riskiä kompastua niihin uudestaan.
Se miten kunnon rapp
eutuminen on yleisen vointini lisäksi ilmennyt, on esimerkiksi juoksukuntoni heikkeneminen. Vielä viime vuonna pystyin ilman älytöntä rasitusta juoksemaan reilu kahdeksan kilometrin lenkkejä noin 50 minuuttiin. Tällä hetkellä taittuu kuusi kilometriä noin 45 minuuttiin ja kahden kilometrin jälkeen juoksu on kuin täi tervassa uisi. Toki viime vuonna tietoisesti pyrin kehittämäänkin juoksuani, joten en tiedä onko se paras mittari asialle. Yllätyksekseni punttitulokseni ovat hieman nousseet, joten ehkä painon nousussa olisi edes prosentin verran lihastakin (ainakin toivoa sopii). Joka tapauksessa, mielestäni tilanne on tällä hetkellä heikohko, mutta omiin periaatteisiini lukeutuu yhäkin se, ettei kaatumiset tai kuopat meitä määritä vaan se, miten niistä selvitään ja noustaan. Pari viikkoa maltan vielä ja sitten tulta munille (maltilla).-Riikka
Kommentit
Lähetä kommentti